Asianomistajan vaitiolo-oikeus : esitutkintakertomuksen ja muun todistelun hyödyntäminen

Abstract

Oikeudenkäymiskaaren vuoden 2015 todistelua koskeva uudistus muutti asianomistajan asemaa merkittävästi ja erityisesti asianomistajan vaitiolo-oikeuden näkökulmasta uudistus sekavoitti oikeustilaa ja saattaa aiheuttaa pulmallisia tulkintatilanteita. Tutkielmassani tutkin asianomistajan vaitiolo‐oikeuden vaikutusta todisteluun rikosprosessissa. Tutkielmassani selvitän, millainen asianomistajan vaitiolo-oikeus on vai onko sitä ollenkaan tilanteissa, joissa asianomistaja on syytetyn läheinen. Tutkielmani keskeisenä tarkoituksena on tutkia erityisesti esitutkintakertomuksen ja muun todistelun hyödyntämisen mahdollisuutta asianomistajan vedotessa vaitiolo-oikeuteensa. Tutkielmani metodi on pääasiassa oikeusdogmaattinen, mutta sisältää hieman myös arvioivaa lainoppia sekä oikeusvertailua.

Tutkielmani johtopäätöksenä asianomistaja-asianosaisen ja asianomistajatodistajan vaitiolo-oikeutta ei voida pitää samanlaisena. Asianosaisen asemassa olevalla asianomistajalla ei ole asianosaisen läheisyyteen perustuvaa vaitiolo-oikeutta, vaan hänen vaikenemisensa perustuu asianomistajan negatiiviseen totuusvelvollisuuteen. Tällöin hänen esitutkintakertomuksensa on hyödynnettävissä todisteena oikeudenkäynnissä OK 17:47.2:n nojalla. Todistajan asemassa oleva asianomistaja puolestaan voi vedota vaitiolo-oikeuteensa syytetyn läheisenä, jolloin hänen esitutkintakertomustaan ei voida hyödyntää todisteena. Todistelu-uudistuksen myötä tuomioistuimella on kuitenkin mahdollisuus murtaa asianomistajatodistajan vaitiolo-oikeus ja tällöin asianomistajan esitutkintakertomus on hyödynnettävissä. Muun todistelun hyödyntämisen osalta ratkaisevaa on se, onko todisteet hankittu asianomistajan suostumuksella vai esimerkiksi asianomistajaa pakottaen tai painostaen, sillä hyödyntämiskieltoon ei voida asettaa todistajien kertomuksia tai muita todisteita vain sen perusteella, että tiedot on saatu vaitioloon oikeutetulta asianomistajalta.