Rangaistuksen mittaaminen törkeissä huumausainerikoksissa

Abstract

Tutkielma käsittelee rangaistuksen mittaamista törkeissä huumausainerikoksissa. Rangaistuksen mittaaminen on vakiintuneesti perustunut rikoksen kohteena olevan huumausaineen määrään ja laatuun, ja rangaistuksen mittaamisessa on nojauduttu rangaistussuosituksesta ilmenevään laadun ja määrän mukaiseen rangaistukseen. Korkein oikeus puuttui ratkaisuillaan KKO 2017:9 ja KKO 2017:23 huumausainerikosten kaavamaiseen ja yksioikoisen ankaraksi muodostuneeseen rangaistuskäytäntöön ja linjasi, ettei huumausainerikoksista tuomittavan rangaistuksen tule perustua ainoastaan huumausaineen määrään ja laatuun, vaan rangaistuksen mittaamisessa tulee ottaa huomioon kaikki rikoslain 6 luvun 4 §:ssä mainitut seikat, erityisesti tekijän syyllisyys. Ratkaisuissa oli kyse huumausainekuriirille mitattavasta rangaistuksesta, jonka korkeimman oikeuden kannanoton mukaan tulee olla huomattavasti alempi kuin vastaavansuuruisen huumausaine-erän maahantuonnista tulisi tavallisesti tuomita.

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää erityisesti se, millä tavalla korkeimman oikeuden tekemä linjaus on otettu huomioon rangaistuksen mittaamisessa ja millä tavalla se on vaikuttanut rangaistuskäytäntöön. Tutkimuksessa yhdistyy lainopillinen ja empiirinen metodi. Tutkimuksen empiirinen aineisto koostuu Helsingin hovioikeuden ja hovioikeuspiirin käräjäoikeuksien törkeää huumausainerikosta koskevista ratkaisuista aikavälillä 1.7.2017–30.6.2018.

Tutkimuksen johtopäätöksenä on se, että rangaistuksen mittaamisessa on selkeästi menty enemmän rikoksentekijän yksilöllistä syyllisyyttä ja osallisuuden astetta painottavaan suuntaan huumausaineen määrän ja laadun toimiessa ainoastaan suuntaa antavana lähtökohtana ja kiintopisteenä rangaistuksen mittaamisessa. Empiirinen aineisto vahvistaa sitä näkökohtaa, että kuriirin rangaistuksen tulee olla noin kolmasosan alempi verrattuna rangaistussuosituksen mukaiseen määrään ja laatuun perustuvaan rangaistukseen. Toisaalta empiirisen aineiston perusteella voidaan puoltaa myös näkemystä siitä, että mikäli tekijän rooliin ei liity minkäänlaisia syyllisyyttä lisääviä piirteitä, kuten kuriirin välttämättömään rooliin rikoksen onnistumisessa liittyy, rangaistus voi olla jopa kaksi kolmasosaa suosituksen rangaistusta alempi. Lisäksi empiirisen aineiston perusteella voidaan todeta, että suosituksen mukaisen määrään ja laatuun perustuvan rangaistuksen tuomitseminen on perusteltua tekijälle, jonka rooli ja osuus rikoksen tekemisessä ovat keskeisiä ja olennaisia.