Sidosyksiköiden ulosmyynti kilpailuneutraliteetin näkökulmasta

Abstract

Tutkimuksen kohteena on Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä muotoutunut sidosyksikköpoikkeus, mikä mahdollistaa hankintayksiköille julkisten hankintojen tekemisen ilman hankintadirektiiveissä ja jäsenvaltioiden kansallisissa hankintalaeissa määriteltyä kilpailuttamisvelvollisuutta hankintayksiköiden alaisilta sidosyksiköiltä. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä varsin tiukkarajaiseksi muotoutuneeseen sidosyksikköpoikkeukseen verrattuna uusi klassisen sektorin hankintadirektiivi sisälsi huomattavia oikeuskäytännöstä poikkeavia sääntelyratkaisuja, mikä aiheutti julkisiin hankintoihin erikoistuneiden tutkijoiden keskuudessa huolta kilpailuneutraliteetin vaarantumisesta hankintayksiköiden hyödyntäessä sidosyksikköpoikkeusta toimintansa organisoimiseen. Suomessa hankintadirektiivin sidosyksikköartiklaa kansalliseen hankintalakiin implementoitaessa kilpailuneutraliteetin turvaaminen nousikin keskeiseen asemaan, minkä seurauksesta hankintalain sidosyksikkösäännökseen valittiin hankintadirektiiviä huomattavasti tiukempi sääntelyratkaisu, erityisesti niin sanotun sidosyksikköpoikkeuksen kohdistumiskriteerin osalta. Valittua sääntelyratkaisua perusteltiin erityisesti kilpailuneutraliteetin turvaamisella.

Tutkielmassa tarkastellaan sidosyksikköpoikkeuksen muotoutumista Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön, uuden klassisen sektorin hankintadirektiivin ja Suomessa valittujen sääntelyratkaisuiden kautta. Sidosyksiköiden ulosmyynnistä mahdollisesti aiheutuvan kilpailuneutraliteetin vaarantumisen keskeiseksi tekijäksi tunnistetaan sidosyksiköiden erityinen luonne verovaroin rahoitetun hankintayksikön alaisuudessa sekä sidosyksikön ja hankintayksikön välillä solmittu ja markkinaehtoisesta sopimuksesta tavalla tai toisella poikkeava sopimus. Sidosyksiköiden ulosmyynnin negatiivisia vaikutuksia kilpailuneutraliteettiin tarkastellaan tunnistamalla kilpailun neutraalisuuden vaarantavat toimintatavat, joista keskeisessä asemassa on sidosyksikön ulosmyynnissä noudatettava hinnoittelukäytäntö. Lisäksi esitetään keinoja, joiden avulla hankintayksiköt voivat ehkäistä kilpailuneutraliteetin vaarantumista hyödyntäessään sidosyksikköjä toimintansa organisoimiseen sekä tutkitaan sidosyksiköiden ulosmyynnin kilpailuneutraliteettivaikutuksen määrälliseen rajoittamiseen tähtäävää hankintalain sidosyksikkösääntelyä. Sääntelyratkaisun vaikutuksia hankintayksiköiden mahdollisuuksiin organisoida toimintaansa sidosyksikköpoikkeuksen avulla sivutaan tutkielmassa hankintayksiköiden edustajien lainsäädäntövaiheessa esittämän kritiikin kautta. Tutkielman johtopäätöksinä esitetään, että hankintalain 15 §:ssä on riittävällä tavalla huomioitu hankintadirektiivin sidosyksikkösääntelystä mahdollisesti seuraavat kilpailuneutraliteettiongelmat, mutta tiukempi sääntely ei yksistään riitä poistamaan sidosyksiköiden ulosmyynnin mahdollisia negatiivisia vaikutuksia kilpailuneutraliteettiin. Hankintayksiköille jää yhä keskeinen rooli kilpailuneutraliteetin turvaamisessa niiden hyödyntäessä sidosyksikköpoikkeusta. Tutkielmassa lainsäädäntöä, oikeuskirjallisuutta ja oikeuskäytäntöä on seurattu 28.2.2019 asti.