Pieni maa preerialla : Suomen identiteetin rakentuminen kehityspoliittisena toimijana kehitysyhteistyöleikkausten valossa

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastelen, millaisten narratiivien avulla Juha Sipilän hallitus oikeuttaa vuoden 2015 kehitysyhteistyöleikkauksia ja millaista identiteettiä Suomelle rakennetaan kehityspoliittisena toimijana kehitysyhteistyöleikkausten valossa. Aineisto koostuu vuosina 2015–2016 käydyistä täysistuntokeskusteluista, joissa käsiteltiin Suomen kehitysyhteistyöleikkauksia tai yleisemmin kehityspolitiikkaa. Tutkielmaa pohjustaa kysymys valtion historiallisesti epäjohdonmukaisesta ja muista Pohjoismaista eroavasta kehityspolitiikasta.

Lähestyn tutkimuskysymyksiä narratiivisen tutkimusotteen kautta. Tutkielman teoreettinen pohja mukailee konstruktivismin ajatusta kansainvälisen järjestelmän sosiaalisesta luonteesta ja identiteettien roolista valtion toimintaa ohjaavina tekijöinä. Valtion identiteettejä tai intressejä ei nähdä ennalta määrättyinä, vaan niiden ajatellaan syntyvän vuorovaikutuksessa muiden kanssa ja muuttuvan jatkuvasti. Identiteetit, jotka sekä muodostuvat että heijastuvat erilaisissa narratiiveissa eli kertomuksissa itsestä ja ympärillä olevasta maailmasta, tuottavat valtion ulkopoliittisia intressejä.

Tutkielman tulokset koostuvat kolmesta pääluvusta, jotka olen jakanut resursseja painottaviin narratiiveihin, kehityspolitiikan uudistamiseen keskittyviin narratiiveihin sekä Suomen pienuutta korostaviin narratiiveihin. Löydetyt narratiivit rakentavat kuvaa Suomesta köyhtyvänä ja vähäpätöisenä kehityspoliittisena toimijana, jolla ei ole riittäviä tai oikeanalaisia resursseja auttaa hädänalaisimpia. Toisaalta Suomea kuvataan uudistusmielisenä ja aktiivisena kansainvälisenä toimijana, joka on rohjennut tekemään vaikeitakin päätöksiä oman asemansa säilyttämiseksi tiukassa taloudellisessa tilanteessa. Identiteettiä rakennetaan kahdella tasolla. Toisaalta aineistossa kuvataan sitä, millainen valtio on ennen ollut ja toisaalta sitä, millaiseksi valtio on nyt muuttumassa.

Analyysissa pyrin huomioimaan Suomen ulkopoliittisen identiteetin rakentumisprosessin myös pidemmällä aikavälillä. Vielä Kylmän sodan aikaan kehitysyhteistyö toimi Suomelle mahdollisuutena näyttäytyä uskottavana ja sivistyneenä länsimaana ja irrottautua symbolisesti Neuvostoliitosta. Jäsenyys EU:ssa on kuitenkin kiinnittänyt Suomen vahvasti osaksi länttä, eikä kehitysyhteistyö palvele enää täysin samanlaisia tarkoitusperiä. Muista Pohjoismaista poiketen Suomen kehityspolitiikkaa määrittää vahvan developmentalismin sijaan valtion koosta ja rajamaan asemasta kumpuavat identiteetit ja intressit.