Kiireen kesytystä ja kallista aikaa : kriittinen diskurssintutkimus kiireestä ja ajasta suomalaisessa työelämässä.
Hietajärvi, Hanna (2019)
Hietajärvi, Hanna
Lapin yliopisto
2019
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019052016237
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019052016237
Tiivistelmä
Tämän työn aiheena ovat tutut ilmiöt, aika ja kiire. Tutkimuksen tarkoituksena on vastata kysymykseen, millaisena ajallisuus ja kiire näyttäytyvät suomalaisessa työelämäkeskustelussa. Tutkimuksen empiirinen aineisto koostuu kotimaisista työelämän kontekstiin kuuluvista artikkeleista. Aineisto on analysoitu kriittisen diskurssintutkimuksen viitekehystä käyttäen. Esille nousseita teemoja olen käsitellyt sekä vallalla olevan lineaarisen aikakäsityksen, että Emmanuel Levinasin ja Maurice Merleau-Pontyn fenomenologisten aikakäsitysten näkökulmasta.
Tutkimustulokset osoittivat lineaarisen aikakäsityksen vaikuttavan voimakkaasti siihen, miten kiireestä ja ajasta puhutaan työelämäkontekstissa. Aika on kuvattu ulkoisena voimana, jota yritetään hallita monin tavoin. Myös kiire on ihmisen ulkopuolelle sijoittuva ilmiö, ulkopuolisen ajan ilmentymä. Lineaarisen aikakäsityksen myötä työelämän tärkeimmäksi ajalliseksi ulottuvuudeksi nousee tulevaisuus, kun toimintaa ja suorituksia yritetään jatkuvasti parantaa ennakoinnin avulla. Lineaarisen aikakäsityksen aika on asioiden aikaa.
Tutkimuksen merkittävänä löytönä voidaan pitää myös aineiston rajoittunutta toimijuutta. Artikkeleissa työelämän kiireestä ja ajasta puhuvat eniten ulkopuoliset asiantuntijat. Tämän myötä suomalainen työssäkäyvä ihminen konstruoituu apua tarvitsevaksi ja omaan kiireeseensä syylliseksi. Huomionarvoista on myös se, että vain harvan ammattialan näkemykset kiireestä ja ajasta pääsevät aineistossa kuuluviin.
Levinasin ja Merleau-Pontyn aikakäsitysten keskiössä on ihminen, sillä aika on meihin kiinnittynyttä. Yhteisesti mitattavaa aikaa ei ole, ajan ominaisuuksia ovat pluraalisuus ja diakronisuus. Levinasin ja Merleau-Pontyn fenomenologisten aikakäsitysten tuominen työelämään merkitsisi huomion kiinnittymistä asioiden sijasta ihmisiin ja eettiseen toimintaan. Yksilöllisen ajallisuuden huomioiminen sekä nykyistä laajempi vastuu toisistamme lisääntyisivät työelämässä.
Tutkimustulokset osoittivat lineaarisen aikakäsityksen vaikuttavan voimakkaasti siihen, miten kiireestä ja ajasta puhutaan työelämäkontekstissa. Aika on kuvattu ulkoisena voimana, jota yritetään hallita monin tavoin. Myös kiire on ihmisen ulkopuolelle sijoittuva ilmiö, ulkopuolisen ajan ilmentymä. Lineaarisen aikakäsityksen myötä työelämän tärkeimmäksi ajalliseksi ulottuvuudeksi nousee tulevaisuus, kun toimintaa ja suorituksia yritetään jatkuvasti parantaa ennakoinnin avulla. Lineaarisen aikakäsityksen aika on asioiden aikaa.
Tutkimuksen merkittävänä löytönä voidaan pitää myös aineiston rajoittunutta toimijuutta. Artikkeleissa työelämän kiireestä ja ajasta puhuvat eniten ulkopuoliset asiantuntijat. Tämän myötä suomalainen työssäkäyvä ihminen konstruoituu apua tarvitsevaksi ja omaan kiireeseensä syylliseksi. Huomionarvoista on myös se, että vain harvan ammattialan näkemykset kiireestä ja ajasta pääsevät aineistossa kuuluviin.
Levinasin ja Merleau-Pontyn aikakäsitysten keskiössä on ihminen, sillä aika on meihin kiinnittynyttä. Yhteisesti mitattavaa aikaa ei ole, ajan ominaisuuksia ovat pluraalisuus ja diakronisuus. Levinasin ja Merleau-Pontyn fenomenologisten aikakäsitysten tuominen työelämään merkitsisi huomion kiinnittymistä asioiden sijasta ihmisiin ja eettiseen toimintaan. Yksilöllisen ajallisuuden huomioiminen sekä nykyistä laajempi vastuu toisistamme lisääntyisivät työelämässä.
Kokoelmat
- Pro gradut [4081]