Ohjelmistotoimittajan sopimusvastuu sekä sen rajoittaminen asiakaskohtaisten ohjelmistojen toimitussopimuksissa

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan ohjelmistotoimittajan sopimusvastuun muodostumista sekä sen rajoittamista asiakaskohtaisissa ohjelmistotoimituksissa. Tutkielman metodina on teoreettinen ja praktinen oikeusdogmatiikka. Tutkielmassa hyödynnetään IT-alalla vallitsevien käytäntöjen teoreettisena mallina Suomessa IT-alan vakioehtojen asemassa olevaa IT 2018-ehtokokoelmaa.

Tutkielma hyödyntää sopimustyyppiajattelua ja sen tarkoituksena on tunnistaa ja systematisoida ohjelmistotoimitussopimuksien keskeisimpiä ohjelmistotoimittajan vastuuta perustavia ja rajoittavia sopimusehtoja. Ohjelmistoja toimitetaan Suomessa pääasiassa joko vesiputousmallin tai ketterien menetelmien mukaisilla menettelyillä. Tutkielma soveltaa yleisiä sopimusoikeudellisia oppeja ohjelmistotoimitussopimuksiin huomioiden eri toimitusmenettelyiden aiheuttamat sopimusoikeudelliset eroavaisuudet.

Tutkielman keskeisimpiä tuloksia on, että ohjelmistotoimitussopimukset ovat pääasiassa pitkäkestoisia palvelusopimuksia, johon kauppalain mukaista tai siihen perustuvaa sopimusvastuuta voi soveltaa suoraan tai analogisesti vain harvoin. Pääasiassa ohjelmistosopimuksia ei sääntele mikään laki, vaan ohjelmistotoimittajan sopimusvastuu on sidottu sopimusasiakirjan velvoitteiden mukaiseen ekskulpaatiovastuuseen. Ohjelmistotoimittajan velvoitteet ovat pääsääntöisesti toiminta-, ei tulosvelvoitteita.

Sopimusvastuuta muodostavia sopimusehtoja ovat ohjelmiston vaatimusmäärittely, virhemääritelmä, virheluokittelu sekä mahdolliset viivästysseuraamukset ja niiden määritelmät. Vastuuta rajoitetaan enimmäisvastuunrajoituksilla, rajoittamalla vastuu välittömiin vahinkoihin, rajoittamalla erityisiä vahinkolajeja, ja tarkkaan säännellyllä takuulla. Tutkielman tuloksia voi hyödyntää ohjelmistoprojektien sopimusteknisessä riskienhallinnassa. Tuloksia hyödyntämällä vastuukysymyksistä voi sopia tarkemmin ja tehokkaammin.