Koeaikapurku

Abstract

Tutkielman aiheena on koeaikapurku. Tutkielmassa tarkastellaan koeaikapurkua koskevan oikeuskäytännön avulla koeaikapurun perusteita. Perusteiden tarkastelu on jaoteltu asiallisiin ja hyväksyttyihin perusteisiin sekä epäasiallisiin ja syrjiviin perusteisiin. Lisäksi oikeuskäytäntö on jaoteltu yleisiin tuomioistuimiin, joiden osalta käytetään kaikkien oikeusasteiden tuomioita tutkimusmateriaalina sekä työtuomioistuimen ratkaisuihin. Tutkielma vastaa kysymykseen mitkä ovat koeaikapurun perusteet ja mitkä ovat perusteiden rajat niistä syntyneen oikeuskäytännön nojalla. Erityisesti sen avulla analysoidaan, milloin koeaikapurku voidaan toteuttaa työnantajan näkökulmasta. Kysymys on tarpeellinen ja tärkeä, sillä eri tuomioistuimiin asti edenneiden työsuhderiitojen määrästä päätellen työnantajan toteuttamat koeaikapurut aiheuttavat jatkuvasti paljon tulkinnanvaraisia tilanteita. Samalla ne tarjoavat runsaasti analysoitavia tuomioistuinten tuomioiden perusteluja työntekijän työsuhdeturvan näkökulmasta. Työntekijän työsuhdeturvaa koskevat kysymykset ovat ajankohtaisia, koska tuomioistuimet käsittelevät jatkuvasti työsuhderiitoja, joissa työnantaja on purkanut työntekijän työsopimuksen koeajalla. Tutkielmassa käsitellään myös koeaikapurun kannalta tärkeää aihetta, eli sitä, mikä on koeaika, miksi sitä käytetään työsuhteissa ja minkälainen yhteys koeajalla on koeaikapurkuun. Koska nämä kysymykset ovat olennaisia koko aihealueen ymmärtämiseksi, niitä on käsitelty tutkielman alussa yhdessä koeaikaan liittyvän tiiviin pohjoismaisen oikeusvertailun, koeajan pätemättömyyttä sekä koeaikapurkuun liittyvän käytännön menettelyä koskevan kappaleen kanssa. Johtopäätöksissä on vastattu kysymykseen, mitkä ovat nykyisen oikeuskäytännön perusteella asiallisia ja epäasiallisia koeaikapurun perusteita. Perusteita on analysoitu tarkemmin oikeuskäytännön avulla neljännessä kappaleessa. Perusteiden asiallisuus ja epäasiallisuus vaativat aina tapauskohtaista arviointia. Työnantajan koeaikapurun tulee aina liittyä koeajan tarkoitukseen eli työntekijän sopeutumiseen ja työtehtävien suorittamiseen tämän työkyvyn ja työn laadun näkökulmasta. Lisäksi työnantajan on aina varmistettava koeaikapurun oikeussuhtaisuusvaatimuksen täyttyminen sekä se, että koeaika on muodollisesti pätevä. Lopullista yksinkertaista jaottelua on hankala toteuttaa, koska useimmissa tapauksissa löytyy tilaa tulkinnalle.