”Se on ihan kaikki kaikessa, että on koti” : nuorten naisten kokemuksia kodittomuudesta ja sen merkityksistä.

Abstract

Pitkäaikaisasunnottomuutta on poistettu Suomessa menestyksekkäästi vuodesta 2008 lähtien. Asunnottomien joukossa on kuitenkin viime vuosina ollut lisääntyvässä määrin nuoria ja naisia. Heistä on vähän tutkimustietoa, sillä he majailevat usein tuttaviensa luona ja välttelevät asunnottomille tarkoitettuja palveluita. Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee nuorten naisten kodittomuutta. Tutkielman tarkoituksena oli tuottaa tietoa nuorten naisten kodittomuudesta sosiaalialan ammattilaisille sekä murtaa pitkäaikais-asunnottomuuteen liittyvää stereotypiaa.

Tutkielma on laadullinen tutkimus. Lähestymistavassa on piirteitä hermeneuttis-fenomenologisesta ajattelusta ja teoreettisena näkökulmana toimii minäkuva. Tutkielmassa haastateltiin viittä, iältään 24–25 vuotiasta, naista. Naiset olivat kokeneet pitkäaikaiskodittomuutta. Haastattelumenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua haastattelua. Kodittomuuden merkityksellistymistä on tarkasteltu tässä tutkielmassa kolmen tutkimuskysymyksen kautta: 1 Millaista kodittomuus on nuoren naisen kohdalla? 2 Millaista nuorten kodittomien naisten asioiminen on palvelujärjestelmässä? 3 Miten kodittomuus heijastuu nuorten naisten minäkuvaan? Aineisto on litteroinnin jälkeen käyty lävitse temaattisen analyysin avulla.

Kodittomuus alkoi naisten kohdalla kasaantuneista vaikeuksista ja johti nopeasti negatiiviseen kierteeseen. Kodin menettäminen lisäsi päihteiden käyttöä, joka hankaloitti elämänhallintaa jo parissa kuukaudessa. Päihteiden käyttö, huono taloudellinen tilanne, väkivallan kokemukset, epäluotettavat ihmissuhteet ja huono psyykkinen sekä fyysinen vointi kietoutuivat yhteen. Tämä aiheutti tehotonta palveluiden käyttöä ja vaikeutti asioimista palvelujärjestelmässä. Kodittomuuden ja päihteiden käytön vahva leima seurasi heitä kaikkialle ja avun saaminen oli haasteellista. Nuoret naiset ovat kodittomina haavoittuvassa asemassa, koska ovat toisten armoilla ja jatkuvan väkivallan uhan alla. Häpeä kodittomuudesta ja kaltoin kohtelun kokemuksista, turvattomuuden tunne ja epäonnistumisen kokemukset johtivat merkityksettömyyteen ja näköalattomuuteen naisten elämässä. Kokemukset heijastuivat minäkuvaan arvottomuuden ja mitättömyyden tunteina. Naisten elämä rakentui uudelleen kodin saamisen, konkreettisen tuen ja kunnioittavan kohtaamisen kautta. Palvelujärjestelmän nopea reagointi nuorten naisten kodittomuuteen ehkäisisi traumaattiset tapahtumia ja vähentäisi negatiivistä kierrettä.