Sosiaalityön asiantuntijuus turvakodin kontekstissa : väkivaltatyö ja lasten kanssa työskentely

Abstract

Pro gradu-tutkimuksessamme tarkastelemme sosiaalityöntekijöiden asiantuntijuutta väkivallalle altistuneiden lasten kanssa tehtävässä työssä turvakodin kontekstissa. Tutkimuskysymyksiämme olivat: 1) Millaisena toimintaympäristönä ja millaisina ammattikäytäntöinä turvakotityöskentely näyttäytyy väkivallalle altistuneiden lasten kanssa työskenneltäessä? 2) Millaista on sosiaalityön erityinen asiantuntijuus turvakodin kontekstissa? Tutkimusasetelma on laadullinen ja se toteutettiin kahdessa osassa; sähköisellä kyselyllä sekä sosiaalityöntekijöiden haastatteluilla. Tutkimustuloksemme valottavat sitä, mistä tekijöistä sosiaalityöntekijän asiantuntijuus turvakodeissa koostuu, miten lasten kanssa turvakodeissa työskennellään, ja miten sosiaalityön asiantuntijuus eroaa muiden turvakodissa työskentelevien ammattilaisten asiantuntijuudesta. Lisäksi haastatteluista nousi esiin erilaisia ilmiöitä, joita turvakodin sosiaalityöntekijät kohtaavat arjessaan, kuten asiakkaiden monimutkaiset ja haastavat tilanteet, joihin voi lähisuhdeväkivallan lisäksi liittyä esimerkiksi vainoa, tai erilaisia riippuvuuksia sekä taloudellisia haasteita. Sosiaalityön asiantuntijuus turvakodeissa välittyi monimuotoisena ja laaja-alaisena. Sosiaalityö näyttäytyi tärkeänä osana moniammatillista työyhteisöä. Asiantuntijuus rakentui erilaisista tiedon ja taidon lajeista, kuten formaalista ja kokemusperäisestä tiedosta, sekä sosiaalityöhön olennaisesti liittyvästä etiikasta ja arvoista. Osan sosiaalityön asiantuntijuudesta muodostivat väkivaltakäsitykset sekä ymmärrys väkivallan syistä ja seurauksista, jotka yhdistyvät laaja-alaiseksi ymmärrykseksi, jota turvakotityössä hyödynnetään muuttuvissa asiakastilanteissa. Tällaisia käsityksiä olivat sukupuolittunut väkivalta, kontrollivaltaan liittyvä väkivalta sekä maahanmuuttajien kohtaamaan väkivaltaan liittyvät kulttuuriset erityispiirteet. Väkivaltaymmärrys sekä identiteettieroihin liittyvä ymmärrys muokkasivat tutkimuksen mukaan turvakodissa työskentelevien sosiaalityöntekijöiden asiantuntijuutta. Haastatteluaineistossa ja kyselyaineistossa piirtyi turvakodista kuva ympäristönä, jossa turvallisuus, asiakaslähtöisyys ja kodinomaisuus painottuvat, ja jossa lapsi pyrittiin huomioimaan vanhemman rinnalla väkivallalle altistuneena asiakkaana. Lasta pyrittiin tukemaan sekä osallistamaan työskentelyyn. Työntekijät pyrkivät kuulemaan lapsen ja hänen perheensä palvelutarpeen ja yksilöllisen tilanteen. Sosiaalityöntekijä vastaa lapsen asiakkuuden prosessista kokonaisuutena, suunnittelee työyhteisön kanssa lapsityön tavoitteita ja huolehtii, että prosessi etenee valittuja tavoitteita kohti. Turvakodin asiantuntijuuden voidaan vastausten perusteella nähdä koostuvan lisäksi työryhmän taidoista ja ominaisuuksista, kuten työryhmän hyvästä ja moniammatillisesta tiimitoiminnasta sekä jaetusta innostuksesta kehittää ammattiosaamistaan. Tärkeänä nähtiin kyky keskustella ja käsitellä yhdessä vaikeitakin asioita. Työryhmän ammatillisuuden ominaisuuksiksi luettiin työntekijöiden erilaiset koulutus- ja työtaustat, erityisosaaminen, jota pyrittiin jakamaan, sekä erilaiset kiinnostuksen kohteet. Myös työntekijöiden erilaiset elämänkokemukset ja elämänvaiheet katsottiin työryhmän ammatillisuutta vahvistaviksi tekijöiksi. Asiantuntijuuteen liittyväksi tekijäksi mainittiin myös yhteisöllisyys asiakkaiden ja työntekijöiden välillä. Tärkeä havainto oli, että turvakodin asiantuntijuuden voidaan katsoa koostuvan myös organisaatiotason kautta. Organisaatio voi tukea ja antaa asiantuntijuudelle raamit mahdollistaen koulutuksiin ja työnohjauksen osallistumisen. Luomalla hyvän ja viihtyisän työympäristön ja kohtelemalla työntekijöitä hyvin, vaikutetaan työyhteisön hyvinvointiin. Organisaation tuen ja hyvän johtamisen nähtiinkin olevan tärkeä tekijä asiantuntijuuden rakentumisessa. Tutkimustuloksemme tuo lisätietoa sosiaalityön asiantuntijuudesta väkivaltatyön kehyksessä, minkä lisäksi saatuja tuloksia voidaan hyödyntää myös perheiden ja lasten kanssa tehtävän turvakotityön valtakunnallisessa kehittämisessä ja koulutuksen suunnittelussa. Toisaalta jatkotutkimusta tarvitaan, sillä lasten näkökulmasta turvakotien sosiaalityö ja lasten auttaminen saattavat näyttäytyä toisella tavalla. Jatkotutkimuksissa tulisikin ottaa huomioon lapsilla itsellään oleva tieto turvakodissa olosta ja siitä, kuinka lapsia turvakodeissa kohdataan.