Tytön ja naisen representaatiot 2000-luvun lastenkirjallisuudessa: Tarkastelussa Heinähattu, Vilttitossu ja kielletty kampela, Risto Räppääjä saa isän, Ella ja kadonnut karttakeppi sekä Me Rosvolat

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten tyttö ja nainen representoidaan 2000-luvun lastenkirjallisuudessa. Se, millaisia kulttuurisia kuvia tytöistä ja naisista esitetään, vaikuttaa käsityksiin tytöistä ja naisista, jotka ovat historiallisesti olleet kapeita ja rajoittavia. Erityisen tärkeää on tutkia, millaisia kuvia välitetään lapsille. Kulttuuri toimii kasvattajana, joten sillä on valta muokata lasten käsityksiä ja arvoja. Aineisto muodostuu neljästä 2000-luvulla julkaistusta lastenkirjasta, jotka valikoituvat Mitä Suomi lukee? -listalta ja Bestseller -listalta. Tutkielman viitekehys rakennetaan narratiivisuuden teoriasta. Tärkein käsitteellinen väline on representaatio, jonka lisäksi aineistoanalyysissa käytetään sisällönanalyysia. Analyysin tulokset osoittavat, että tytön ja naisen representaatiot ovat tarkastelluissa teoksissa monipuolisia. Tyttöjä ja naisia ei ohjata vain tietynlaisiin toimintamalleihin. Hahmojen oli mahdollista representoida useammanlaista tyttöyttä ja naiseutta yhtäaikaisesti. Tyttöjen kohdalla perinteinen ”prinsessamainen” tyttöys puuttuu representaatioista kokonaan. Naiset representoivat joitakin piirteitä perinteisestä ”kotiäitiyden” representaatiosta, mutta eivät silti kiinnity täysin perinteisen naisen malliin. Naisten rooli teoksissa oli vähäisempi kuin tyttöjen ja naisten rooli määrittyi heidän aikuisuutensa kautta.