Luvaton paikkataide – tekeminen ja ilmiö

Abstract

Pro gradu -tutkielmani on tapaustutkimus julkisissa ja hylätyissä tiloissa ilmenevästä luvattoman paikkataiteen ilmiöstä. Tutkielmani tarkastelee luvattoman paikkataiteen tekemistä, toteutuksia, motiiveja ja vaikutuksia asettaen ilmiön luvattomuuden, leikin, kapinahengen ja epävirallisen taidemaailman konteksteihin. Tutkimukseni tapauksia ovat Kati Sinenmaan, Z:n, Veikko Ilosen, Jyrki Pyörnilän ja Lauri Ainalan luvaton paikkataide. Lisäksi täydennän kuvaa ilmiöstä luomalla katsauksen muihin luvattoman paikkataiteen toteutuksiin. Aineisto on kerätty teemahaastattelulla ja sähköpostihaastattelulla. Aineisto on analysoitu haastatteluteemojen ja avainkäsitteiden perusteella sekä tyypittelemällä.

Tutkimukseni perusteella luvattomassa paikkataiteessa tiloista tehdään omia paikkoja (vrt. place-making) siksi, koska se on hauskaa. Sitä motivoivat lisäksi muutoshakuisuus suhteessa julkiseen tilaan sekä käytännölliset -, yhteisölliset - ja yksityiset syyt. Luvattoman paikkataiteen tekeminen on taiteellista, vapaaehtoista, epävandalistista, yhteiskuntakriittistä, diy-henkistä ja hauskaa tekemistä, joka jakautuu vetäytyvään ja ulospäin suuntautuvaan tekemiseen.

Luvattomalla paikkataiteella on yksityisiä, yhteisöllisiä ja lokaaleja vaikutuksia kuten merkityksellisyyden, hauskuuden, mielekkyyden ja lokaalin viihtyisyyden lisääminen. Luvaton paikkataide tuo uusia visioita tilaan, muuttaa paikkojen käyttötarkoitusta, kommentoi julkista tilaa, muuttaa maisemaa ja ennen kaikkea tekee ja ottaa haltuun paikkoja. Tutkimus tarjoaa tietoa omaehtoisesta paikan tekemisestä ja sitä voidaan käyttää paitsi oppaana luvattoman paikkataiteen tekemiseen, myös katutaiteen-, kaupunkisuunnittelun – ja osallistamisen hankkeissa sekä kuvataideopetuksessa taiteellisena oman paikkasuhteen muodostamisen ja kehittämisen välineenä.