Näen unia äänen väreissä : kuvataide apuna postihmisen maailmankuvan ymmärtämisessä

Abstract

Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani, miten posthumanististen taiteilijoiden haastatteluissa ja teoksissa ilmenee postihmisen laajeneva kuva maailmasta. Tutkimani taiteilijat ovat Neil Harbisson, Moon Ribas ja Stelios Arcadiou. He kaikki ilmentävät taiteellisessa työskentelyssään posthumanistisia arvoja ja/tai muokattua aistillisuutta. Tutkimusmenetelmäni on aineistoanalyysi ja aineistona

käytän eri lähteistä keräämiäni taiteilijoiden haastatteluja sekä kuvia, jotka taitei- lijat ovat myöntäneet käyttööni.

Tutkielmassa selvisi, että edellä mainitsemani kolme taiteilijaa voivat tuoda tai- teellisessa työskentelyssään näkyväksi jotain sellaista, mikä ihmiseltä jää muuten

kokemuksen ulkopuolelle. Taitelijoiden teoksissa ja työskentelyssä laajeneva kuva maailmasta ilmeni kolmella tapaa: 1) taide ilmentää kokemuksen, 2) taide

ilmentää häilyvää tai olematonta rajapintaa inhimillisen ja ei-inhimillisen maail- man välillä sekä 3) taide toimii kanavana, jolla postihminen voi antaa äänen ei- inhimillisille olioille.

In my pro gradu thesis I research how revealing reality is shown in the creative works of the artists Neil Harbisson, Moon Ribas and Stelios Arcadiou. In their works these three artists all represent posthuman values and/or use technically modified senses. My research method is grounded theory and as my research material I use interviews of the artists from various sources. I also inspect pictures that the artists have provided me.

In my pro gradu thesis I found out that these three artists are able to bring visible something to their art what non-posthuman is not normally able to be aware of. In their art and creative processes revealing reality appeared in three ways: 1) art is expressing experiences 2) art expresses flickering or non-existential interface between human and nonhuman world 3) art is working as a conduit which gives a voice to nonhuman objects.