Poliittisen työtaistelun varjossa : ammattiyhdistysliikkeen toimijuuden rakentuminen julkisessa diskurssissa

Abstract

Tutkielma käsittelee vuoden 2018 poliittisia lakkoja Suomessa. Sen tarkoituksena on ensinnäkin tarkastella sitä, kuinka mediassa representoidaan poliittista lakkoa ja kuinka ammattiyhdistysliikkeen (ay-liike) toimijuus rakentuu julkisessa diskurssissa. Toisekseen tutkielman pyrkimyksenä on tarkastella ay-liikkeen toimijuutta osana laajempaa yhteiskunnallista keskustelukontekstia: millainen sen asema on 2000-luvun Suomessa, kun globalisaatio koettelee työehtosopimusjärjestelmän rakenteita ja 1900-luvun jälkipuoliskolla vakiintunutta korporatistista järjestelmää.

Tutkielma lähtee siitä olettamasta, että tarkasteltavaksi otetut aktiivimalliin ja irtisanomiskiistaan liittyvät työmarkkinalevottomuudet olivat erityisesti ay-liikkeen ideologinen kamppailu uusliberalismia vastaan. Tästä syystä tutkielma hyödyntää menetelmänä kriittistä diskurssianalyysia, joka pureutuu kielen ideologisuuteen. Tutkielman aineisto koostuu Helsingin Sanomien, Iltalehden ja Ylen julkaisemista poliittista lakkoa koskevista kirjoituksista, joita analysoimalla pyritään saamaan kokonaiskuva siitä, millaiseksi julkinen diskurssi poliittisen lakon tiimoilta muodostuu. Analyysissa tarkastellaan aineistoa sekä määrällisesti että laadullisesti, minkä tuloksena voidaan hahmottaa ensiksikin ay-liikkeen identiteettiin liittyviä diskursseja. Näissä diskursseissa ay-liikkeen identiteetti rakentuu opponentilleen hallitukselle vastakkaiseksi sotaisaksi toiseksi, jonka harteille sovitetaan yhteiskunnan syntipukin viittaa. Mediassa muodostuu myös diskursseja koskien ay-liikkeen yhteiskunnallisia rooleja. Näistä on eritelty diskurssit liittyen eliitteihin, poliittiseen vasemmistoon, ay-liikkeen demokratianvastaisuuteen sekä sen asemaan kolmikantaosapuolena.

Analyysin tulosten perusteella voidaan hahmottaa julkisessa diskurssissa voimistuvan sekä uusliberalistisen että parlamentarismia puolustavan diskurssin, joka heikentää taas ay-liikkeen legitimiteettiä sekä kolmikantaisen sopimusyhteiskunnan diskurssia. Mikäli uusliberalismin diskurssi saa hegemonisen aseman julkisuudessa ja ihmisten ajattelussa, voi Suomen korporatistinen vaihdanta tulla tulevaisuudessa tiensä päähän. Myös kansalaisvaikuttamisen mahdollisuusrakenteet voivat kokea samassa prosessissa merkittävää heikkenemistä.