Perheterapeuttien rooli ja anti sosiaalityölle lastensuojelun systeemisessä toimintamallissa

Abstract

Tutkimus tarkasteli perheterapeuttien roolia ja antia sosiaalityölle lastensuojelun systeemisessä toimintamallissa. Lastensuojelun systeeminen toimintamalli on valtakunnallisesti pilotoitu hallituksen kärkihanke, jolle on Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen ohjeistuk-set. Aihe on yhteiskunnallisesti ajankohtainen, ja etenkin perheterapeuttien roolia kyseisessä mallissa on tutkittu tähän mennessä vähänlaisesti. Tutkimus oli tapaustutkimus yhden systeemistä toimintamallia pilotoineen tiimin kokemuksista perheterapeuttien roolista, siihen liittyvistä tehtävistä sekä niiden annista sosiaalityölle. Tutkimuksen pääasiallinen aineistonkeruumenetelmä oli kaksi ryhmähaastattelua, joista toinen oli perheterapeuteille ja toinen tiimin lastensuojelun sosiaalityöntekijöille. Perheterapeuttien tehtävät systeemisessä toimintamallissa voidaan jakaa kolmeen päätehtävään, jotka ovat systeemisen ajattelutavan ylläpitäminen, asiakastyön edistäminen sekä lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden työssäjaksamisen parantuminen. Perheterapeutit olivat tiimin jäseninä konsultoivassa roolissa ja he osallistuivat viikoittaisiin tiimikokouksiin. Perheterapeutin tehtävät konkretisoituivat viikkokokouksessa, ja sen isoimmaksi anniksi miellettiin viikkokokouksen reflektoiva keskustelu. Perheterapeutit auttoivat tiimin sosiaalityöntekijöitä ylläpitämään systeemistä ajattelutapaa muun muassa muistuttamalla työn huomion kohdentumisesta vuorovaikutussuhteisiin, ohjeistamalla sukupuumenetel-män käyttöä sekä mallintamalla hypoteesien luontia perheestä. Asiakastyön edistämiseen kuuluivat puolestaan olennaisesti perheterapeuttien toteuttama tunteiden mallintaminen, sekä asioiden uudelleen nimeäminen, jota edesauttaa positiivisen konnotaation menetelmä. Sosiaalityöntekijöiden työssäjaksamisen tukemiseen kuuluivat perheterapeuttien tuomat uuden näkökulmat ja lähestymistavat perheen tilannetta kohtaan sekä tunne vastuun jakautumisesta. Haastatellun pilottitiimin kokemukset systeemisestä toimintamallista olivat hyvin positiiviset, ja on joiltain osin oletettava, että tulokset voisivat olla erilaiset, mikäli pilotointia ei olisi koettu myönteisesti. Tapaustutkimuksessa on aina kyse yksittäisestä kokemuksesta ja tapauksesta, vaikka tulokset olisivat joissain määrin yleistettävissä ja hyödynnettävissä.