Digitaalisten toimintaympäristöjen vaikutukset mielenterveyspalvelujen asiakkaiden osallisuuden kokemuksiin
Grönqvist, Jenni (2019)
Grönqvist, Jenni
Lapin yliopisto
2019
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019092429680
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019092429680
Tiivistelmä
Empiirisen tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia kokemuksia mielenterveyspalvelujen asiakkailla on digitaalisista palveluista, miten mielenterveyspalvelujen asiakkaat kokevat osallisuuden merkityksen digiyhteiskunnassa ja millaisia voisivat olla tulevaisuuden virtuaaliset ulottuvuudet mielenterveyspalvelujen asiakkaille suunnatuissa digitaalisissa palveluissa.
Tutkimuksen empiirinen osio perustui seitsemän mielenterveyspalveluja käyttäneen henkilön teemahaastatteluun. Haastatteluilla kerätyn aineiston analyysi toteutettiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin menetelmällä ja hermeneuttis-fenomenologisella tutkimusotteella.
Tutkimuksen tulosten mukaan mielenterveyden sairauteen liittyvällä vertaistuella on suuri merkitys osallisuuden kokemisessa. Vertaistuen kohdalla digitaalinen toimintaympäristö näyttäytyy samanarvoisena kuin kasvokkaiseen kohtaamiseen perustuvat vertais-tukitapaamiset. Yleisemmin tarkasteltuna digitaalisiin mielenterveyspalveluihin ei kuitenkaan suhtauduta varauksetta ja ne arvotetaan alemmaksi kuin perinteiset kasvokkaiset kohtaamiset.
Tässä tutkimuksessa teknologiavälitteiset palvelut nähdään toissijaisena, mutta silti tarpeellisena, osallisuutta lisäävänä mahdollisuutena. Liikaa painottuvaa teknologisuutta pidetään riskitekijänä syrjäytyneen mielenterveysongelmaisen henkilön kohdalla, sillä pahimmillaan digitaalisuus voi tällöin pahentaa syrjäytymistä. Myös ammattilaisten mielipiteillä ja asenteella on vaikutusta siihen mitä digitaalisia palveluita asiakas ottaa tai saa käyttöönsä.
Mielenterveyden sairauksiin liittyy sekä yleistä stigmatisointia, että itsestigmatisointia. Osallisuuden kokemusten lisääntyminen vähentää mielenterveyden sairauksiin liittyvän itsestigmatisoinnin voimakkuutta. Konkretian tasolla tutkimus toi esille tarpeen matalan kynnyksen digitaalisille yhteydenottopisteille, joissa voi asioida anonyymisti erityisesti mielenterveysongelman alkuvaiheessa ja saada neuvoja tai tukea omaan tilanteeseen.
Tutkimuksen empiirinen osio perustui seitsemän mielenterveyspalveluja käyttäneen henkilön teemahaastatteluun. Haastatteluilla kerätyn aineiston analyysi toteutettiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin menetelmällä ja hermeneuttis-fenomenologisella tutkimusotteella.
Tutkimuksen tulosten mukaan mielenterveyden sairauteen liittyvällä vertaistuella on suuri merkitys osallisuuden kokemisessa. Vertaistuen kohdalla digitaalinen toimintaympäristö näyttäytyy samanarvoisena kuin kasvokkaiseen kohtaamiseen perustuvat vertais-tukitapaamiset. Yleisemmin tarkasteltuna digitaalisiin mielenterveyspalveluihin ei kuitenkaan suhtauduta varauksetta ja ne arvotetaan alemmaksi kuin perinteiset kasvokkaiset kohtaamiset.
Tässä tutkimuksessa teknologiavälitteiset palvelut nähdään toissijaisena, mutta silti tarpeellisena, osallisuutta lisäävänä mahdollisuutena. Liikaa painottuvaa teknologisuutta pidetään riskitekijänä syrjäytyneen mielenterveysongelmaisen henkilön kohdalla, sillä pahimmillaan digitaalisuus voi tällöin pahentaa syrjäytymistä. Myös ammattilaisten mielipiteillä ja asenteella on vaikutusta siihen mitä digitaalisia palveluita asiakas ottaa tai saa käyttöönsä.
Mielenterveyden sairauksiin liittyy sekä yleistä stigmatisointia, että itsestigmatisointia. Osallisuuden kokemusten lisääntyminen vähentää mielenterveyden sairauksiin liittyvän itsestigmatisoinnin voimakkuutta. Konkretian tasolla tutkimus toi esille tarpeen matalan kynnyksen digitaalisille yhteydenottopisteille, joissa voi asioida anonyymisti erityisesti mielenterveysongelman alkuvaiheessa ja saada neuvoja tai tukea omaan tilanteeseen.
Kokoelmat
- Pro gradu -tutkielmat [4513]