Velkojansuosintarikos Suomen oikeuskäytännössä

Abstract

Tutkielmassa keskitytään rikoslain (39/1889, RL) 39 luvun 6 §:n velkojansuosintarikoksen analysointiin. Tarkoituksena on avata rikoksen neljän eri tunnusmerkistön sisältöä ja selvittää rangaistuksen mittaamisen käytäntöä. Lainopillisessa analysoinnissa käytetään hyväksi lainsäädäntöä, lain esitöitä, oikeuskirjallisuutta sekä runsaasti oikeustapauksia. Velkojansuosinnan tunnusmerkistötekijät vastaavat asiallisesti takaisinsaantilain 10 §:n sisältöä, joten tunnusmerkistöjen avaamisessa voidaan käyttää insolvenssioikeudellista lähestymistapaa. Koska takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain (758/1991, TakSL) 10 § pohjautuu puolestaan oikeushistoriallisesti lakia edeltävään konkurssisäännön (31/1868, KS) 46 § d kohtaan, myös tämän pykälän aikaisia oikeustapauksia voidaan hyödyntää tulkittaessa nykyään velkojansuosintarikoksen sisältöä. Velkojansuosinnassa kyse on todellisista oikeustoimista, joissa velkaa on maksettu laittomasti velkojaa suosimalla muiden velkojien kustannuksella. Tämän vuoksi oikeustoimet on erotettava mm. keinotekoisista oikeustoimista, jossa osapuolet eivät ole koskaan tarkoittaneenkaan tehdä kyseistä oikeustoimea. Ensimmäisen tunnusmerkistön täyttymisessä velan maksamisessa ennenaikaisesti olennaista on alkuperäisen velan maksu eräpäivän jälkeen. Vakuuden antaminen saatavasta, josta ei ollut sovittu muodostaa toisen rikoksen tekomuodon ja sitä joudutaan analysoimaan poikkeuksellisesti TakSL 14 §:n kautta. Kiellettyjä vakuuksia ovat muun muassa panttioikeus, vakuusluovutus, ja omistuksenpidätysehto. Kolmas tekomuoto kriminalisoi epätavalliset maksuvälineet velan maksussa, joita oikeuskäytännössä pidetään kaikkea muuta kuin rahaa. Tavaran käyttö muodostaa lähes ehdottoman kiellon. Kaikissa edellä mainituissa tekomuodoissa poikkeustilanteen mahdollistavat vain alan yleinen käytäntö tai vakiintunut liiketapa. Neljäs tekomuoto sisältää kaikki sellaiset oikeustoimet, jotka ovat rinnastettavissa aiempien tekomuotojen kanssa rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen rajoissa. Velkojansuosinnassa yleisimmin annettu tuomio on 1-6 kk ehdollista vankeutta.