Korkeakoulukeksinnöt : oikeudellinen katsaus historiaan ja nykytilaan

Abstract

Laki oikeudesta korkeakouluissa tehtäviin keksintöihin eli korkeakoulukeksintölaki tuli voimaan vuonna 2007. Sen tarkoituksena on edistää suomalaisissa korkeakouluissa syntyneiden keksintöjen tunnistamista, suojaamista ja hyödyntämistä keksijän, korkeakoulujen ja yhteiskunnan kannalta tarkoituksenmukaisella tavalla. Se korvasi aiemmin voimassa olleen työsuhdekeksintölain poikkeuksen, joka rajasi yliopistoissa työskentelevät tutkijat lain soveltamisalan ulkopuolelle. Vastaava tutkijapoikkeus oli vallitseva pääsääntö Euroopassa ennen 2000-lukua, jolloin monessa maassa korkeakoulututkijat siirrettiin erillisen lakinsa alle. Poikkeuksen muodostaa Ruotsi, jossa tutkijapoikkeus edelleen on käytössä.

Tässä lainopillisessa tutkielmassa esitellään korkeakoulukeksintölaki sekä sen historiallinen ja kansainvälinen tausta, sekä arvioidaan sitä, onko laki edistänyt sille asetettuja tavoitteita. Käytännön esimerkkien kautta tutustutaan lain soveltamiseen suomalaisissa korkeakouluissa, joissa tehdään vuosittain satoja kaupallistamispotentiaalia omaavia keksintöjä ja innovaatioita.

Oikeuksien siirtyminen keksintöön riippuu ennen kaikkea siitä, syntyykö keksintö avoimessa tutkimuksessa (tutkijan normaali työ) vai sopimustutkimuksessa. Ensimmäisessä tilanteessa oikeudet säilyvät ensisijaisesti keksijällä, jälkimmäisessä siirtyvät korkeakoululle. Korkeakoulut voivat tarkemmin määrittää omat prosessinsa ja ohjeistuksensa, mikä onkin erittäin suotavaa.

Korkeakoulukeksintöjen sääntely on tasapainoilua tieteen vapauden ja tutkimuksen kaupallistamisen välillä. Vuoden 2018 korkeakoulukeksintölain uudistushankkeen oli tarkoitus lisätä sopimusvapautta avoimen tutkimuksen tilanteissa, mutta uudistus kariutui siihen kohdistuvaan kritiikkiin. Tutkimuksen johtopäätös onkin, että vaikka nykytilanne on parannus entisestä, ei lainsäädäntö ole kaikin tavoin optimaalinen, vaan voimassa oleva lainsäädäntö jättää tilaa epäselvyydelle niin tutkijoiden kuin korkeakoulujenkin näkökulmasta.

Tutkijapoikkeuksen paluu tai korkeakoulujen siirtäminen yleisen työsuhdekeksintölain soveltamisen piiriin eivät ole kovinkaan varteenotettavia vaihtoehtoja, mutta esimerkiksi suoja-ajan (grace period), jossa tutkija voisi julkaista tutkimuksensa menettämättä keksinnön patentoitavuutta, käyttöön ottaminen voisi edistää keksintöjen kaupallistamista vaarantamatta tieteen vapautta.