Perusoikeuksien tulkinnasta EU-oikeudessa: Poikkeukselliset tilanteet, joissa turvapaikanhakijan Dublin-siirto voi perusoikeuskirjan 4 artiklan seurauksena estyä

Abstract

Euroopan unioni on viime vuosina ollut ennennäkemättömän turvapaikkahakemusten vyöryn kohteena.EU:nturvapaikkaoikeutta koskevan Dublin -järjestelmän tarkoituksena on määrittääjokaisen turvapaikkahakemuksen kohdalla yksi ainoa jäsenvaltio, joka on vastuussa tuon kyseisen turvapaikkahakemuksen käsittelystä. Tämä puolestaan tapahtuuvastuunmäärittämisasetuksesta eli Dublin III-asetuksestalöytyviä ja hierarkkisessa etusijajärjestyksessäsovellettavia vastuunmäärittämisperusteita noudattaen. Mikäli turvapaikkahakemuksen käsittelystä on vastuussa jokin muu jäsenvaltio kuin se, jossa turvapaikanhakija oleskelee, voidaan turvapaikanhakija siirtää tähän toiseen jäsenvaltioon. Tätä kutsutaan Dublin-siirroksi.Samanaikaisesti turvapaikanhakijoiden perus-ja ihmisoikeuksiakuitenkinsuojellaanmuun muassaEuroopan unionin perusoikeuskirjaan kirjattujen perusoikeuksien muodossa. Tämän tutkielman aiheena ovat ne poikkeukselliset tilanteet, joissaturvapaikanhakijan Dublin-siirto voiperusoikeuskirjan 4 artiklaan kirjatun epäinhimillisen tai halventavan kohtelun kiellon seurauksenaestyä.Tämänohella sivutaan sitä, miksi EU-tuomioistuimen jaEuroopan ihmisoikeustuomioistuimen perusoikeustulkinnat saattavat toisinaan painottaa eri seikkoja. Kyseessäon oikeusteoreettinentutkielma, jossa lähteinä on käytetty lähinnä oikeuskirjallisuutta, EU-lainsäädäntöä sekä EU-tuomioistuimen että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeustapauskäytäntöä. Spesifin oikeudellisen ongelman ratkaisemisen ohella tutkielmassa pyritään myös yleisemmällä tasolla pohtimaansekäEU-tuomioistuimen lähestymistapaa perusoikeuksiakohtaan että suppean ja laajentavan tulkinnan suhteen luonnetta EU-tuomioistuimen perusoikeusliitännäisten tapausten yhteydessä.Käy ilmi, että EU-tuomioistuimen, unionin jäsenvaltioidenja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen perusoikeustulkinnat voivat toisinaan olla eriäviä, koska Euroopan ihmisoikeussopimuksen tai unionin jäsenvaltioidenkansallisten oikeusjärjestysten tavoitteisto ei vastaa unionin tavoitteita. EU-oikeus on aina ollut ylikorostuneesti väline unionin integraatiopäämääriensaavuttamiseksi ja unionin tavoitteet sekä sen yleinen etu vaikuttavatkin aina taustalla myös perusoikeusliitännäisten tapausten tullessa EU-tuomioistuimen ratkaistavaksi. Kun pidetään mielessä, että EU-oikeuden erityispiirteet juontavat suuressa määrin sen tavoitteista, onkin tärkeää huomioida, että unionin yleisten tavoitteiden ohella sen johdetun oikeuden säädöksillä on myös omat tavoitteensa. Näyttääkin siltä, että EU-tuomioistuimen tapauskohtaiseen, perusoikeuksien suojelun suhteen myönteiseen tulkintaratkaisuun päätymisessä näyttelee hyvin merkittävää roolia se, kuinka suuressa määrin perusoikeuksien toteutuminen on huomioitu itse johdetun oikeuden säädöksen tavoitteissa.