”Jos ois vaikka joku kelle jutella” : isän kokema lapsen syntymän jälkeinen masennus

Abstract

Lapsen syntymä tuo elämään iloa ja merkitystä, mutta myös huolta ja stressiä. Yleensä onnen tunteet voittavat, mutta toisilla stressitekijät kasaantuvat ja seurauksena voi olla masennus. Masennus on yleisin mielenterveyden häiriö vanhemmaksi tulon yhteydessä. Äidin synnytyksen jälkeinen masennus on tunnistettu ja tutkittu ilmiö. Isän masennus oireilee eri tavalla kuin äidin, minkä vuoksi se jää usein tunnistamatta - jopa isiltä itseltään. Tutkimusten mukaan noin 10 % isistä kokee masennusoireita lapsen syntymän jälkeen. Isän masennuksella on paljon kielteisiä vaikutuksia muun muassa lapsen kehitykseen.

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää isien kokemuksia lapsen syntymän jälkeisestä masennuksesta. Tutkimusta lähestyttiin sukupuolen- ja kriittisen miestutkimuksen näkökulmasta fenomenologisella tutkimusotteella. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin haastattelemalla viittä isää puolistrukturoidulla teemahaastattelulla. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin teemoittelua. Tutkittavilta ei vaadittu masennusdiagnoosia. Tutkimus toteutettiin yhteistyössä MASI -hankkeen kanssa.

Isät kertoivat masennuksen taustatekijöistä, joita olivat muun muassa väsymys, tukiverkoston puute, elämänmuutoksen aiheuttamat haasteet, parisuhteessa koetut ongelmat sekä puolison synnytyksen jälkeinen masennus. Masennus aiheutti isille psykosomaattisia oireita, vetäytymistä sosiaalisista suhteista ja heikensi isyyden tunteen muodostumista. Isillä oli erilaisia selviytymiskeinoja, kuten isyyden onni ja alkoholi. Isät olivat hakeneet apua terapiasta, vertaistukiryhmistä ja isätyötä tekevistä järjestöistä. Isät eivät kokeneet neuvolaa luontevaksi paikaksi hakea apua. Avun hakemisen esteitä olivat esimerkiksi ruuhkautuneet mielenterveyspalvelut ja isän masennuksen tunnistamattomuus.

Isät kaipasivat vertaistukea sekä isyyteen että masennuksesta selviytymiseen. Isät halusivat olla läsnä olevia vanhempia, mutta kokivat sen myös haastavaksi. Tutkimustietoa isien masennuksesta tarvitaan lisää, jotta ilmiö tunnistettaisiin ja palvelujärjestelmää voitaisiin kehittää tukemaan isiä paremmin. Neuvolassa tulisi huomioida paremmin isien jaksaminen. Myös muiden lapsiperheiden kanssa työskentelevien ammattilaisten tietoisuutta tulisi lisätä. Matalan kynnyksen mieserityisiä palveluita tulisi lisätä.