Hallintoasian käsittely ilman aiheetonta viivytystä

Abstract

Tutkin, miten joutuisuus toteutuu hallintoasioiden käsittelyssä, ja tätä varten analysoin eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisuja koskien käsittelyaikaa. Tutkielman lähestymistapa on oikeusdogmaattisen lisäksi empiirinen, koska ratkaisujen analysointi on merkittävä osa tutkielmaa, ja ratkaisujen käsittely antaa parhaiten vastauksen siihen, millaisia ongelmia viranomaisilla on ollut joutuisuuden toteuttamisessa. Selvitän alkuun, mitä joutuisuusvaatimus tarkoittaa, koska käsitteenä se on yleisluontoinen. Kerron, miten oikeus asian viivytyksettömään käsittelyyn on kehittynyt perusoikeudeksi ja hallintolaissa säännellyksi oikeudeksi, ja millaista sääntelyä joutuisuudesta on, sekä kansallista että eurooppaoikeudellista. Esitän myös kehitysideoita joutuisuuden toteutumiseksi paremmin.

Oikeusasiamiehen ratkaisujen perusteella useilla eri viranomaisilla on ollut ongelmia asioiden joutuisassa käsittelyssä. Viranomaiset ovat lähtökohtaisesti tietoisia joutuisuusvaatimuksesta, mutta sitä ei ole aina pystytty toteuttamaan, eikä sitä välttämättä ole aina otettu niin vakavasti. Monissa hallintoasioissa ei välttämättä ole lainsäädännössä määriteltyä käsittelyaikaa, jolloin käsittelyajan hyväksyttävyyttä arvioitaessa verrataan käsittelyaikaa samanlaisten asioiden keskimääräisiin käsittelyaikoihin ottaen kuitenkin huomioon tapauksen erityispiirteet, esimerkiksi suuri selvittelytyö. Oikeusasiamiehen käytetyin seuraamusmuoto käsittelyaikoihin liittyvissä ratkaisuissa on ollut käsityksen antaminen. Muita käytettyjä seuraamismuotoja ovat olleet huomautus ja esitys. Osa viranomaisista kertoi tehneensä tai aikoi tehdä muutoksia toimintatapoihinsa, jotta vastaavilta virheiltä vältyttäisiin jatkossa.

Joutuisuusvaatimusta rikottaessa asianosaisella on ainoastaan mahdollisuus tehdä kantelu oikeusasiamiehelle, ja sen riittävyyttä asianosaisen oikeussuojana on kyseenalaistettu. Muita tehokkaita oikeussuojakeinoja ei ole kuitenkaan vielä kehitetty, koska oikeussuojakeinon tulisi olla tarpeeksi kevyt, jotta se ei veisi lisää viranomaisten resursseja. Osassa viivästystilanteissa voi myös tulla kyseeseen viranomaisen vahingonkorvausvastuu. Itse pidän viranomaisten omaa toimintaa tärkeänä, jotta he osaisivat selkeästi pitkittyneissä ja asianosaiselle haitallisissa viivästystilanteissa korjata asian ja esimerkiksi maksaa asianosaiselle hyvitystä tapahtuneen johdosta ilman kanteluakin.