Talkootyö tarkastelussa

Abstract

Tutkielma käsittelee talkootyön ja työsuhteen rajapintaa, erityisesti kysymystä, milloin talkootyö tulee katsoa työsuhteiseksi. Talkootyöllä tarkoitetaan yleensä toisen lukuun korvauksetta ja satunnaisesti tehtävää työtä. Näin on ollut aikaisemmin. Osakeyhtiöt ovat alkaneet hyödyntää talkootyötä liiketoiminnassaan. Tästä seuraa monia oikeudellisia ongelmia, joista vastuukysymykset ovat talkootyöntekijän kannalta merkittävimpiä. Tutkimuksessani otan kantaa siihen, kuinka talkootyönä tapahtuvaa työsuoritetta tulisi tulkita, ja missä tilanteissa talkootyö olisi katsottava työsuhteeksi, ja minkälaisia seurannaisvaikutuksia sillä on esimerkiksi työturvallisuuskysymyksiin. Tähän tavoitteiseen pyrin käyttäen käytännöllistä lainoppia tulkitsemalla oikeusnormeja ja esittämällä niitä koskevia tulkintasuosituksia.

Tutkimuksessa on kaksi näkökulmaa: periteinen talkootyö ja osakeyhtiöissä tapahtuva talkootyö. Enää talkootyö ei ole vain naapurinapua tai aatteellista yhteisen tavoitteen edistämistä, vaan talkootyöstä on tullut osa liiketoimintaa.

Työlainsäädäntö on periaatteessa riittävällä tasolla ratkaisemaan rajanvedon työsuhteen ja talkootyön välillä. Käytännön tilanne osoittaa kuitenkin sen, että lainsäätäjän taholta tulisi määritellä tarkemmin kenellä on oikeus käyttää talkootyötä ja mihin tarkoitukseen. Kautta historian työlainsäädännön taustalla on ollut työntekijän suojelu. Tämän hetkinen tilanne osoittaa sen, että nykyisellä lainsäädännöllä ei pystytä riittävällä tasolla estämään tilannetta, jossa talkootyön epäasiallisen käytön seurauksena on kahdet työmarkkinat, jossa toisessa noudatetaan työlainsäädäntöä ja toisessa ei.

Kysymys työsopimuslain (26.1.2001/55) soveltamisesta on oleellinen työntekijän heikomman suoje- lun toteutumisen kannalta, jos työsuorite jää työsopimuslain 1 luvun 1 §:n ulkopuolelle, on kyseisen työsuoritteen tekijä vailla suurinta osaa työlainsäädännön turvasta ja tätä voidaan pitää merkittävä oikeusturvakysymyksenä.