Ympäristörikosten konfiskaatio : oikeustaloustieteellinen näkökulma

Abstract

Ympäristörikokset ovat merkittävä talousrikollisuuden muoto, joiden tehokas ehkäisemine on kestävän talouden kannalta ensisijaisen tärkeää. Selvitän tässä tutkimuksessa ympäristörikosten suhdetta konfiskaatioon, minkä perusteella esitän oikeustaloustieteellisen kannanottoni konfiskaation yleis- ja erityisestävistä vaikutuksista. Tutkimukseni pääasiallinen metodi on luvuissa 1-3 lainopillinen ja luvussa 4 oikeustaloustieteellinen. Selkeää rajaa ei voida kuitenkaan vetää, vaan metodit ovat limittäisiä kauttaaltaan koko tutkielman.

Ympäristörikokset ovat erityinen rikosten joukko, jotka toimivat erottamattomassa yhteydessä aineellisen ympäristöoikeuden kanssa. Niiden tarkoitus on suojella ympäristöä kaikista räikeimmiltä loukkauksilta. Ympäristörikokset, erityisesti turmelmisrikokset ovat rikoksia, joihin syyllistytään yleensä laillisen liiketoiminnan ohessa. Sen vuoksi niihin on liitettävissä selkeä hyötymistarkoitus. Näin ollen ympäristörikosten rikoshyödyn menettäminen on ensisijaisen tärkeää tehokkaan prevention järjestämiseksi. Konfiskaation tärkein edellytys on syy-yhteys syntyneen hyödyn ja rikoksen välillä. Tätä voidaan määrittää teoriassa ns. NESS -testillä. Syntyneestä hyödystä voidaan tehdä vähennyksiä noudattaen korkeimman oikeuden ratkaisukäytännön perusteella muodostettua ratkaisumallia, joka pohjautuu myös konfiskaatiota koskeviin lain esitöihin. Taloustieteellisestä näkökulmasta konfiskaatio on tehokas tapa ehkäistä talousrikollisuutta ja oikaista rikoksen aiheuttamia häiriöitä markkinoilla. Konfiskaation on määrällisesti ehkä merkittävin rikoksesta syntyvä haitta talousrikoksissa, mikä on omiaan vaikuttamaan rationaalisen subjektin valintaan ryhtyä rikokseen. Konfiskaatiolla on siten peloteteorian näkökulmasta rangaistusta täydentävä funktio.