”Monesti miettinyt, että missä sitä on turvassa, mutta kun se pelko on päässä, niin sitä ei ole turvassa missään” Eron jälkeisen vainon naispuolisen uhrin kokemukset turvallisuutta tukevista ja heikentävistä tekijöistä
Leskinen, Anni (2019)
Leskinen, Anni
Lapin yliopisto
2019
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019121848890
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019121848890
Tiivistelmä
Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää eron jälkeisen vainon vaikutusta uhrin turvallisuuteen ja mitkä tekijät edistävät tai haittaavat uhrien turvallisuuden toteutumista. Tutkielman käsitteellinen viitekehys muodostuu sukupuolesta ja sukupuolistuneesta väkivallasta sekä turvallisuudesta. Turvallisuutta lähestyttiin perusoikeusnäkökulmasta, sillä turvallisuus on perustuslailla turvattu oikeus. Lisäksi julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien toteutuminen.
Tutkielma oli laadullinen tutkimus, ja siinä on käytetty fenomenologis-hermeneuttista lähestymistapaa. Aineistona käytettiin kahden eri eron jälkeistä vainoa kokeneiden, VARJO-hankkeeseen kuuluneiden vertaistukiryhmien tallennettuja tapaamisia. Osa ryhmiin osallistuneista oli kokenut eron jälkeistä vainoa aiemmin, mutta osa koki sitä ryhmien aikana. Aineiston analyysi tehtiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.
Tutkielman tuloksista voidaan todeta, että uhrin turvallisuuteen liittyivät vainoajan teot, uhrin toiminta ja viranomaiset. Uhrin turvallisuus heikentyi vainoteoista ja niistä aiheutuneesta pelon ilmapiiristä, uhrin omasta toiminnasta sekä sosiaalityöntekijöiden toiminnasta tai toimimattomuudesta. Myös epäluottamus sosiaalityöntekijään sekä sosiaalityöntekijän organisaatiossa vaikuttavat tavat ja käytännöt vaikeuttivat turvallisuuden toteutumista. Uhri kuitenkin pystyi myös parantamaan omaa turvallisuuttaan, jota näytti parantavan myös luottamus ja yhteistyö sosiaalityöntekijän kanssa.
Tutkielma oli laadullinen tutkimus, ja siinä on käytetty fenomenologis-hermeneuttista lähestymistapaa. Aineistona käytettiin kahden eri eron jälkeistä vainoa kokeneiden, VARJO-hankkeeseen kuuluneiden vertaistukiryhmien tallennettuja tapaamisia. Osa ryhmiin osallistuneista oli kokenut eron jälkeistä vainoa aiemmin, mutta osa koki sitä ryhmien aikana. Aineiston analyysi tehtiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.
Tutkielman tuloksista voidaan todeta, että uhrin turvallisuuteen liittyivät vainoajan teot, uhrin toiminta ja viranomaiset. Uhrin turvallisuus heikentyi vainoteoista ja niistä aiheutuneesta pelon ilmapiiristä, uhrin omasta toiminnasta sekä sosiaalityöntekijöiden toiminnasta tai toimimattomuudesta. Myös epäluottamus sosiaalityöntekijään sekä sosiaalityöntekijän organisaatiossa vaikuttavat tavat ja käytännöt vaikeuttivat turvallisuuden toteutumista. Uhri kuitenkin pystyi myös parantamaan omaa turvallisuuttaan, jota näytti parantavan myös luottamus ja yhteistyö sosiaalityöntekijän kanssa.
Kokoelmat
- Pro gradu -tutkielmat [4494]