Käytäntöteoreettinen lähestyminen taukoihin : Tauko ja taukotila mahdollistajina ja yhteisöllisyyden rakentajina

Abstract

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on tuoda vaihtoehtoista näkökulmaa tieteelliseen keskusteluun tauoista. Taukotutkimusten valtavirta käsittelee taukoja työntekijöiden palautumisen ja työssäjaksamisen, tai työntekijän hyvinvoinnin kautta. Näissä tutkimuksissa on tarkasteltu työntekijän fyysisten ja henkisten resurssien elpymistä käyttäen viitekehyksenä palautumiseen liittyviä teorioita, kuten Effort-Recovery -mallia. Näiden tutkimusten taustaolettamana voi samalla olla tehokkuusnäkökulma, kuten mitkä taukotavat palauttavat parhaiten henkilökohtaisia resursseja, sekä kuinka paremmin jaksavan työntekijän oletetaan olevan tuottavampi organisaatiolle. Tällöin sosiaaliset toimet voivat pelkistyä vain tavoiksi irrottautua työstä, jotka palauttavat näitä resursseja, jolloin saatetaan menettää näihin liittyvän yhteisöllisyyden moninainen merkitys.

Tällä tutkielmalla pyritään esittämään kritiikkiä aikaisempia taukotutkimuksia kohtaan sekä samalla tuodaan vaihtoehtoista tapaa taukojen tutkimiseen. Tutkielma tarkastelee taukoja ja taukotilaa käytäntöteorian kautta, jolloin ne käsitteellistetään osaksi taukokäytäntöjä. Käytännöt ovat sosiaalista toimintaa ja toistuvan harjoittamisen sekä osallistumisen kautta muodostuvat hyväksytyiksi tavoiksi toimia tietynlaisissa materiaalisissa tiloissa. Nämä muodostavat väliaikaisia rakenteita, jotka ohjaavat sosiaalisuutta ja rakentavat yhteisöllisyyttä. Tiedonkeruumenetelmänä on käytetty teemahaastattelua ja tutkielman aineistoksi muodostui 5 haastattelua eri palvelualoilta, joita analysoidaan käytäntöteoreettisen linssin kautta. Analyysi on toteutettu aineistopohjaisesti ja haastatteluissa esille nousseet merkittävimmät teemat olivat: työn ja tauon rytmi, tauko ja taukotila mahdollistajina, sekä yhteisöllisyyden rakentajina.

Nämä kolme teemaa eivät ole riippumattomia, vaan sidoksissa toisiinsa. Rytmin kautta tauot ja taukotila tarjoavat ajallisesti erilaisia toiminnan mahdollisuuksia. Rakentaakseen ja ylläpitääkseen yhteisöllisyyttä tulevat tähän liittyvät käytännöt olla mahdollistettuja. Yhteisöllinen taukorytmi auttaa toimijoiden kollektiivista kokoontumista tauolle samanaikaisesti, joka tarjoaa heille mahdollisuutta yhteisöllisten käytäntöjen harjoittamiselle. Taukokäytännöt voivat olla vakiintuneita, jolloin nämä ovat muodostuneet hyväksyttäväksi tavaksi toimia, sekä samalla voivat marginalisoida vaihtoehtoisia tapoja. Tällöin taukoa pidetään ja siihen osallistutaan tietyllä tavalla, joka myös ohjaa toimijan noudattamaa tahtia. Tutkielmassa havaitaan, että tauolle muodostuu toimijuutta sen mahdollistavan ja ohjaavan luonteen vuoksi, sekä etteivät työ, tauko ja vapaa-aika ole toisistaan irrallisia vaan nämä ovat sidoksissa toisiinsa. Tutkielman perusteella ”tauon tekeminen” voi mahdollistaa, rajata ja ohjata toimintaa, sekä ylläpitää valtarakenteita.