Kiintymyssuhteen huomioiminen kasvatus- ja perheneuvolan sosiaalityössä. Theraplay-terapeuttiset keinot lapsen ja vanhemman vuorovaikutuksellisissa haasteissa.

Abstract

Tutkielman tarkoituksena oli tutkia perheneuvolan sosiaalityöntekijän kokemuksia theraplay-terapiamenetelmän hyödyntämisestä työssään. Sosiaalityön yksi ydintehtävä on vuorovaikutuksellinen kohtaaminen. Perheneuvolan sosiaalityö on terapeuttispainotteista ja sosiaalityötä on pyritty tarkastelemaan tästä näkökulmasta käsin. Theraplay-terapian pe-riaatteet kiinnittyvät kiintymyssuhdeteoriaan. Kiintymyssuhdeteoria toimi yhdistävänä teki-jänä tutkittavassa ilmiössä läpi koko tutkimusprosessin.

Laadullisen tutkimuksen aineiston keräämismuotona on ollut puolistrukturoitu teemahaas-tattelu. Haastatteluun osallistui viisi perheneuvolan sosiaalityöntekijää, joilla kaikilla on theraplay-terapia pätevyys ja useampi vuosi työkokemusta terapiatyöstä sosiaalityön kon-tekstissa. Hermeneuttisesti suuntautuneen aineiston analyysissä olen käyttänyt teoriaoh-jaavaa sisällönanalyysiä. Empiirinen osio koostuu kiintymyssuhdeteorian merkityksestä osana perheneuvolan sosiaalityötä, theraplayn soveltuvuudesta perheneuvolan sosiaalityön ammatillisuuteen, theraplay-terapian käytännön menetelmistä sekä theraplay -menetel-män käytön tuloksellisuuteen terapeutin näkökulmasta.

Tutkimukseni osoitti, että kiintymyssuhdeteorialla on merkittävä rooli perheneuvolan sosi-aalityössä, mutta kiintymyssuhteen ei kuitenkaan koettu saavan määrittää tai luokitella yk-silöä liiaksi. Theraplay todettiin menetelmänä toimivaksi juuri kiintymyssuhteen haasteisiin. Theraplayn ei kuitenkaan koettu sopivan tilanteisiin, joissa on muun muassa puutteita pe-rushoivassa tai todettua väkivaltaa lasta kohtaan. Theraplay-terapia on tuloksia tuottavaa perheneuvolan sosiaalityön näkökulmasta käsin katsottuna. Tuloksellisuuteen vaikuttaa moni asia niin vanhemmuus, työntekijän ammatillisuus kuin taustatekijät.