Kalatalousmääräysten muuttamista ja lisäämistä koskeva sääntely EU:n vesiympäristön laatunormien näkökulmasta

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkastellaan vesitalouslupiin sisältyvien kalatalousmääräysten tarkistamista ja lisäämistä koskevaa sääntelyä erityisesti EU:n vesipuitedirektiivin ympäristötavoitteiden näkökulmasta. Tutkielman pääasiallinen metodi on lainoppi. Tutkielmassa hyödynnetään soveltuvin osin myös oikeuspoliittisia, oikeusvertailevia ja oikeushistorian metodeja. Tutkielman varsinainen, lainopillinen tarkoitus on kuitenkin tulkita ja systematisoida voimassaolevaa oikeutta.

Suomessa, tuhansien järvien maassa, vaelluskalakannat ovat suurimmassa osassa vesistöjämme tekohengityksen tarpeessa. Keskeinen vaelluskalakantojen tilaan vaikuttava tekijä on vaelluskalojen lisääntymisalueiden ja vaellusreittien häviäminen. Suurin osa Suomen vesivoima- ja säännöstelyluvista on myönnetty aikana, jolloin vaelluskalakantojen hoitoon liittyviä tarpeita ei juurikaan tunnustettu ja tietämys virtavesien ekosysteemeistä oli vähäisempää kuin nykyisin.

Vesipuitedirektiivi asettaa Euroopan Unionin jäsenmaille pintavesien hyvän ekologisen tilan tavoitteen. EU:n tuomioistuimen oikeuskäytännössä on vahvistettu tavoitteiden olevan jäsenvaltioita sitovia ja siten välttämättömiä saavuttaa. Lisäksi Euroopan komissio on esittänyt helmikuussa 2019 Suomelle vesienhoidon tavoitteiden saavuttamiseksi kaikkien vesivoimalaitosten vesitalouslupien tarkastelua vesipuitedirektiivin ympäristötavoitteiden toteuttamiseksi.

Tutkielman tarkoituksena onkin tunnistaa jäsenvaltioita velvoittavien ympäristötavoitteiden vaikutus kalatalousmääräyksiä koskevaan sääntelyyn ja vesitalouslupien vahvana pidettyyn pysyvyyssuojaan. Vertailun vuoksi tutkielmassa tarkastellaan myös Ruotsin vastaavaa sääntelyä. Tutkielman lopussa esitetään myös, mitä valtiosääntöoikeudellisia reunaehtoja sääntelyn muuttamiseen liittyy. Koska tilatavoitteiden saavuttamisen vaarantaminen tai vesimuodostuman tilan heikentäminen ilman vesipuitedirektiivissä tarkoitettuja poikkeuksia on nimenomaisesti kiellettyä, olisi nykyisen huomioonottamisvelvollisuuden sijaan perusteltua asettaa ympäristötavoitteet luvan muuttamisen perusteeksi vesilaissa.