Vainoamisen tunnusmerkistönmukaisuus

Abstract

Tutkielmani käsittelee vainoamisen tunnusmerkistön toteutumista. Käyttämäni käräjäoikeusaineisto koostui 145 oikeustapauksesta. Aineisto oli rajattu siten, että lapsi oli mainittu tuomiossa. Suurimmassa osassa käsitellyistä oikeustapauksista lasten rooli jäi sivulliseksi. Lapsi voi kuitenkin vainotekojen vuoksi tahtomattaan joutua uhkausten kohteeksi, kun tekijä kohdistaa vainoa uhriin, joka on yleensä lapsen äiti. Lapsen roolin merkitys korostuu erityisesti silloin kun vainotekoihin syyllistynyt vetoaa yhteydenpidon asianomistajaan olleen tarpeellista lapsen vuoksi. Tuomioiden perusteluissa ei käynyt ilmi, että Istanbulin yleissopimus olisi huomioitu asianmukaisella tavalla. Sopimuksen mukaan raskauttavana seikkana pidetään sitä, jos rikos on kohdistettu lapseen tai on tehty pienen lapsen läsnä ollessa.

Selkeänä ongelmana näen tilanteet, joissa syyttäjä oli teonkuvauksessaan upottanut laittoman uhkauksen tunnusmerkistön vainoamisen uhkaamista koskevan tekotavan sisään. Aineiston perusteella ei voi päätellä miksi näin toimittiin. Vainoamisen tunnusmerkistön mukaiset tekotavat tulisi eritellä paremmin siltä osin, minkä tekotavan tekijän osateko aina kulloinkin täyttää. Tekotavat seuraaminen ja tarkkaileminen voivat joltain osin näyttäytyä päällekkäisinä, usein käräjäoikeus katsoikin tekijän syyllistyneen kumpaankin tekotapaan osateoillaan. Tarkkailemiseen liittyi sellainen piirre, että monesti tekijä antoi informaatiota kohteen suuntaan ja teki tiettäväksi, että hän oli tietoinen kohteen tekemisistä. Vähäisessä määrin tulkinnallista ongelmaa esiintyi tekotavan tunnistamiseksi silloin, kun käytettiin teknologiaa vainoamisen välineenä.

Runsaimpana tekotapana esiintyi yhteyden ottaminen, jota selittää sen helppous verrattuna muihin tekotapoihin. Ongelmalliselta yhteyden ottaminen näyttää uhrin kannalta silloin, kun tekijä kohdistaa yhteydenotot uhrin sosiaaliseen lähipiirin, tarkoittamatta viestejä tai yhteydenottoja itse uhrille. Suomessa kyseisen kaltaista menettelyä ei ole kriminalisoitu, eikä Istanbulin sopimuksen 34 artikla siihen myöskään velvoita. Muu rinnastettava tapa oli huonosti eritelty useissa tuomioiden perusteluissa ja yksittäistapauksissa oli jätetty teonkuvauksesta pois sellainen tekijän toiminta, jossa hän käytti lastensuojeluviranomaisia vainoamisen välineenä.