Vähäisyysperusteinen syyttämättä jättäminen erityisesti parisuhdeväkivaltarikoksissa

Abstract

Oikeusdogmaattisessa tutkielmassani tarkastellaan parisuhdeväkivaltarikosten (pahoinpitely, RL 21:5 ja lievä pahoinpitely, RL 21:7) vähäisyysperusteista syyttämättä jättämistä (ROL 1:7:n 1 kohta). Selvitän tutkielmassa rikoksen vähäisyyden arviointia harkinnanvaraisen syyttämättä jättämisen kontekstissa lainsäädännön ja syyttämättäjättämiskäytännön osalta. Tutkin tarkemmin, millaisia vähäisyyteen liittyviä erityispiirteitä juuri parisuhdeväkivaltaa koskevaan syyttämättä jättämiseen liittyy. Tutkimukseni perimmäisenä tarkoituksena onkin selvittää, onko vähäisyysperusteinen syyttämättä jättäminen ylipäänsä perusteltua oikeuskäytännössä tavallista moitittavampana nähtävissä parisuhdeväkivaltarikoksissa. Työssä tarkastellaan empiirisesti Lapin syyttäjänvirastossa (nykyään osa Pohjois-Suomen syyttäjäaluetta) vuosina 2017-2018 tehtyjä syyttämättäjättämispäätöksiä. Vähäisyysperusteella laadittuja päätöksiä (rikosnimikkeenä lievä pahoinpitely ja pahoinpitely) on yhteensä 15 kappaletta. Lisäksi aineistossa on mukana neljä kappaletta molemminpuolista väkivaltatilannetta koskevaa, muulla perusteella tehtyä syyttämättäjättämispäätöstä.

Tutkielman empiirisen aineiston kvantitatiiviseen ja kvalitatiiviseen tarkasteluun pohjaten nostin syyttämättäjättämiskäytännöstä esiin huomioita ja suoranaisia ongelmia parisuhdeväkivallan erityisen luonteen ja rikoksen vähäisyyden suhteeseen liittyen. Päätöksissä korostui etenkin rikoksen vähäisyyden perusteleminen keskittyen haitallisarviointiin asianomistajalle aiheutuneiden vammojen puutteen tai vähäisyyden kautta. Vammojen puute tai lievuus ei pahoinpitely koskevan hallituksen esityksen (HE 78/2010 vp s. 5) mukaan tulisi yksinään olla peruste edes rikosnimikkeen valinnassa. Pahoinpitely voi siis olla perusmuotoinenkin, vaikka asianomistajalle ei aiheutuisi vammoja. Vammojen aiheutumattomuuden ei siten tulisi yksinään olla myöskään syyttämättä jättämisen edellytys eli rikoksen haitallisuuden vähäisyyttä riittävästi tukeva erityispiirre.

Aineiston päätösten perusteluissa oli kyseisen rikostapauksen vähäisyyttä ilmentävien erityispiirteiden esiin tuomisen sijaan useimmiten keskitytty lievän pahoinpitelyn tunnusmerkistön täyttymisen perustelemiseen ja ainoastaan todettu lyhyesti, yleensä juuri asianomistajan vammoihin vedoten, teon olevan myös sen haitallisuus ja rikoksesta ilmenevä tekijän syyllisyys huomioon ottaen kokonaisuutena arvostellen vähäinen. Syyttämättäjättämiskäytännössä oli näin ollen havaittavissa etenkin teon haitallisuuden (vähäisyyden) arvioinnin jääminen suurelta osin syyttäjän subjektiivisen näkemyksen varaan. Tutkimuksesta nousikin esiin huolestuttava ilmiö parisuhdeväkivaltarikosten jäämisestä rankaisematta puutteellisesti perustellun harkinnanvaraisen syyttämättä jättämisen muodossa. Näin on syrjäytetty lievän pahoinpitelyn syyteoikeutta (RL 21:16) koskevan lainmuutoksen keskeisin tavoite eli parisuhdeväkivallan asettaminen tavallista väkivaltaa moitittavampaan asemaan juuri sen erityisen haitallisen luonteen vuoksi.