Vainoamisen seuraamusharkinta − Rangaistukset ja niiden mittaaminen

Abstract

Tämän maisteritutkielman tavoitteena on tarkastella vainoamisesta tuomittuja rangaistuksia ja muita seuraamuksia kuten vahingonkorvauksia ja rikosuhrimaksuja. Tutkielma on kirjoitettu osaksi ”Lasten tietävä toimijuus yksityisissä, moniammatillisissa ja yhteiskunnallisissa prosesseissa – Tapauksena vanhempien eron jälkeinen vaino” -hanketta, eli CAPS-hanketta. Tutkimusaineisto koostuu kirjallisuuden lisäksi lain esitöistä ja yli sadasta käräjäoikeuksien vuosina 2014−2017 antamista tuomioista. Oikeustapaukset on rajattu koskemaan sellaisia vainoamisrikoksesta annettuja tuomioita, joissa mukana on lapsi.

Vainoaminen on kriminalisoitu Suomessa 1.1.2014. Tutkielman pyrkimyksenä on selvittää millaisia rangaistuksia vainoamisesta ja vainoamisen ohella tehdyistä rikoksista on tuomittu. Milloin rangaistukseksi on tuomittu sakkoa ja milloin vankeutta. Onko vankeus tuomittu ehdollisena vai ehdottomana ja onko ehdottoman vankeusrangaistuksen sijasta määrätty yhdyskuntapalvelu- tai valvontarangaistus. Lisäksi tutkielma käsittelee tuomittuja vahingonkorvauksia, turvaamistoimenpiteitä ja rikosuhrimaksuja. Tutkielmassa on nostettu esille sellaiset rikokset, joissa lapsi on asianomistajana tai vahingonkorvausten saajana.

Vainoamiseen syyllistynyt henkilö syyllistyy kolmessa neljästä tapauksesta vainoamisen ohella myös muihin rikoksiin, joista yleisimpinä ovat lähestymiskiellon rikkominen, laiton uhkaus ja pahoinpitely. Sakkorangaistuksia on tuomittu silloin kun vastaaja ei ole aikaisemmin syyllistynyt rikoksiin, häntä ei ole syytetty vainoamisen ohella useista muista rikoksista ja vainoamisen tekomuoto on ollut lievä. Pelkästä vainoamisrikoksesta ei ole tuomittu ehdotonta vankeusrangaistusta yhdessäkään tapauksessa. Rangaistuksen lisäksi vastaajat on tuomittu maksamaan myös vahingonkorvauksia. HEVA:n antaman suosituksen mukaan vainoamisesta maksettavan kärsimyskorvauksen määrän tulisi olla 500−1 500 euroa.