Tahattomasta lapsettomuudesta kärsivien perusoikeusasema ja oikeus saada oma lapsi

Abstract

Tutkielma käsittelee tahattomasta lapsettomuudesta kärsivien perusoikeusasemaa ja oikeutta saada oma lapsi. Oman lapsen saaminen on monelle avanomainen toive, mutta ei itsestäänselvyys. Tutkimuksessa käydään läpi lapsettomuuteen liittyviä perusoikeuksia ja lapsen etua, sekä sitä, voidaanko lisääntyminen nähdä jokaisen halukkaan oikeutena. Tutkimus on lainopillinen sisältäen hieman oikeusvertailua. Tutkimuksen aineisto koostuu oikeuskirjallisuudesta, lain esitöistä ja muutamista kansallisista ja kansainvälisistä oikeustapauksista. Tutkimuksen johtopäätöksenä on se, että oikeus lisääntyä ei ole yksiselitteinen oikeus, mutta se saa tukensa perus- ja ihmisoikeuksista. Suomen perustuslaista ei voida suoraan lukea ehdotonta velvollisuutta hedelmöityshoitopalvelujen tarjoamiseen kaikille halukkaille, julkinen valta on kuitenkin päättänyt näitä hoitoja tarjota. Hoitopäätöksiä annettaessa tulisikin kunnioittaa yhdenvertaisuutta. Tämä sama vaatimus koskee myös yksityisellä puolella tarjottavia hoitoja. Lisäksi tulisi myös muistaa, ettei hedelmöityshoidot takaa oman lapsen saamista, vaan hoidon tulos on aina epävarma.