Työoikeudellisten kilpailukieltosopimusten sitovuus koeaikapurkutilanteissa
Marttila, Rosa (2020)
Marttila, Rosa
Lapin yliopisto
2020
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020042322152
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020042322152
Tiivistelmä
Tutkielman tarkoituksena on tutkia kilpailukieltosopimusten sitovuutta koeaikapurkutilanteissa. Keskeisessä roolissa on etenkin sen selvittäminen, mitä perusteita voidaan pitää työsopimuslain 3 luvun 5 §:n 4 momentin mukaisena työnantajasta johtuvana syynä työsuhteen päättymiselle. Toiseksi tutkielmassa pohditaan mahdollisen kilpailukieltosopimuksen sitovuuden aiheuttamaa kohtuuttomuutta silloin, kun työsopimus päätetään koeaikana. Tutkielmassa käytetään sekä oikeusdogmaattista että oikeusvertailevaa tutkimusmenetelmää.
Kilpailukieltosopimuksen sitovuus koeaikapurkutilanteessa on juridisesti ongelmallinen muun muassa siksi, koska laintulkintaa tällaisessa tilanteessa ei ole juurikaan ratkaistu oikeuskäytännössä. Myöskään hallituksen esityksessä työsopimuslain muuttamisesta (HE 157/2000 vp) ei ole otettu kantaa kilpailukieltosopimuksen sitovuuteen koeaikapurussa. Ongelmalliseksi sitovuuden arviointi muodostuu etenkin siitä syystä, että työsuhteen päättyessä koeaikapurkuun ilmoitetaan päättämisperusteeksi tavallisesti ainoastaan ”koeaika”, josta johtuen työntekijän on liki mahdotonta arvioida sopimuksen sitovuutta.
Ratkaistaessa kysymystä kilpailukieltosopimuksen sitovuudesta koeaikapurkutilanteessa, tulee suorittaa kokonaisarvio, jossa otetaan huomioon erityisen painavan syyn voimassaolo, koeaikapurun peruste sekä kohtuullisuus. Ensimmäiseksi tulee siten suorittaa arvio erityisen painavan syyn voimassaolosta. Työnantajalle tulisi asettaa velvollisuus antaa työntekijälle tätä koskeva selvitys. Jos työnantaja ei anna selvitystä, ei kilpailukieltosopimuksen voitane katsoa olevan työntekijää sitova. Työnantajan antaessa työntekijälle selvityksen erityisen painavan syyn voimassaolosta, tulisi puolestaan tehdä arvio siitä, kenen syystä työsopimus on koeaikana jouduttu purkamaan. Tällöin työnantajalla tulisi olla velvollisuus esittää työntekijälle muu purkuperuste kuin pelkästään ”koeaika”. Jos työnantajan esittämä koeajan purkuperuste on työntekijästä johtuva, ovat perusteet kilpailukieltosopimuksen sitovuudelle olemassa. Vaikka kilpailukieltosopimus katsottaisiin työntekijää sitovaksi, tulee kuitenkin ottaa huomioon sopimuksen sovittelun mahdollisuus oikeustoimilain 36 ja 38 §:ien perusteella. Jos puolestaan syy on työnantajasta johtuva, ei perusteita kilpailukieltosopimuksen sitovuudelle koeaikapurkutilanteessa ole.
Kilpailukieltosopimuksen sitovuus koeaikapurkutilanteessa on juridisesti ongelmallinen muun muassa siksi, koska laintulkintaa tällaisessa tilanteessa ei ole juurikaan ratkaistu oikeuskäytännössä. Myöskään hallituksen esityksessä työsopimuslain muuttamisesta (HE 157/2000 vp) ei ole otettu kantaa kilpailukieltosopimuksen sitovuuteen koeaikapurussa. Ongelmalliseksi sitovuuden arviointi muodostuu etenkin siitä syystä, että työsuhteen päättyessä koeaikapurkuun ilmoitetaan päättämisperusteeksi tavallisesti ainoastaan ”koeaika”, josta johtuen työntekijän on liki mahdotonta arvioida sopimuksen sitovuutta.
Ratkaistaessa kysymystä kilpailukieltosopimuksen sitovuudesta koeaikapurkutilanteessa, tulee suorittaa kokonaisarvio, jossa otetaan huomioon erityisen painavan syyn voimassaolo, koeaikapurun peruste sekä kohtuullisuus. Ensimmäiseksi tulee siten suorittaa arvio erityisen painavan syyn voimassaolosta. Työnantajalle tulisi asettaa velvollisuus antaa työntekijälle tätä koskeva selvitys. Jos työnantaja ei anna selvitystä, ei kilpailukieltosopimuksen voitane katsoa olevan työntekijää sitova. Työnantajan antaessa työntekijälle selvityksen erityisen painavan syyn voimassaolosta, tulisi puolestaan tehdä arvio siitä, kenen syystä työsopimus on koeaikana jouduttu purkamaan. Tällöin työnantajalla tulisi olla velvollisuus esittää työntekijälle muu purkuperuste kuin pelkästään ”koeaika”. Jos työnantajan esittämä koeajan purkuperuste on työntekijästä johtuva, ovat perusteet kilpailukieltosopimuksen sitovuudelle olemassa. Vaikka kilpailukieltosopimus katsottaisiin työntekijää sitovaksi, tulee kuitenkin ottaa huomioon sopimuksen sovittelun mahdollisuus oikeustoimilain 36 ja 38 §:ien perusteella. Jos puolestaan syy on työnantajasta johtuva, ei perusteita kilpailukieltosopimuksen sitovuudelle koeaikapurkutilanteessa ole.
Kokoelmat
- Pro gradu -tutkielmat [4505]