Negatiivinen uskonnonvapaus perusoikeutena

Abstract

Tämän tutkimuksen aiheena on Suomen perustuslain 11 §:n turvaaman uskonnonvapauden negatiivinen ulottuvuus, eli oikeus uskonnottomaan maailmankatsomukseen. Negatiivista uskonnonvapautta koskevia normeja on vähän, ja ne on sijoitettu hajanaisesti perustuslain, uskonnonvapauslain, hautaustoimilain ja koululainsäädännön välille. Uskonnonvapautta tarkentava lainsäädäntö on uskonnonvapauden positiivista ulottuvuutta korostavaa. Tätä voidaan pitää ongelmallisena uskonnollisen yhdenvertaisuuden näkökulmasta. Negatiivisen uskonnonvapauden tulisi olla perusoikeusjärjestelmässä samanarvoisessa asemassa muiden perusoikeuksien, erityisesti uskonnonvapauden positiivisen ulottuvuuden kanssa. Tutkimuksen aiheena on negatiivisen uskonnonvapauden toteutuminen nykyisen lainsäädännön tasolla ja erityisesti se, toteutuuko oikeus sen perusoikeusluonteen mukaisella tavalla. Koska perusoikeuksilla on oikeudellista merkitystä ensisijaisesti yksilön ja julkisen vallan välisessä vertikaalisuhteessa, olen päätynyt arvioimaan negatiivisen uskonnonvapauden perusoikeusluonteenmukaisuutta ennen kaikkea suhteessa nykyisen perusoikeusparadigman laajaan perusoikeusnäkemykseen, jossa julkiselta vallalta edellytetään aktiivisia toimia perusoikeuksien turvaamiseksi ja toteuttamiseksi. Julkisen vallankäytön esimerkkinä olen tässä tutkimuksessa käyttänyt Suomen evankelis-luterilaisen kirkkoa, joka käyttää julkista valtaa myös yhteisöönsä kuulumattomia kohtaan hoitaessaan sille laissa säädettyä tehtävää yleisten hautausmaiden ylläpitäjänä. Suhtaudun kriittisesti järjestelyyn, jossa uskontoihin sitoutumaton valtio siirtää julkista valtaa tunnustukselliselle instanssille. Tutkimuksen metodina on ongelmakeskeinen lainoppi, ja työssä sivutaan myös kriittisen, eli vaihtoehtoisen lainopin teemoja. Tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan todeta, ettei negatiivinen uskonnonvapaus ole yhtä voimakkaasti suojattu perusoikeus kuin uskonnonvapauden positiivinen ulottuvuus. Suomessa on lainsäädännön tasolla vahvistettu järjestely, jossa eräitä maailmankatsomuksia kohdellaan heikommin kuin toisia. Puutteita oikeuden toteutumisessa ilmenee ainakin alaikäisen uskonnonvapauden ja hautaustoimen piirissä. Myös rikoslain uskontorikoksia koskevat kriminalisoinnit suojaavat vain positiivista uskonnonvapautta, eikä uskonnottomuudella ole vastaavaa rikosoikeudellista suojaa. Tutkimuksen keskeinen johtopäätös onkin, että uskonnottomien oikeusasema on heikompi kuin uskonnollisiin yhdyskuntiin kuuluvien.