Yrityksien välinen hyväksyttävä yhteistyö kuluttajahyötykriteerin näkökulmasta

Abstract

Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, milloin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 101 artiklan 3 kohdan ja kilpailulain (948/2011) 6 §:n tehokkuuspuolustukseen sisältyvän kuluttajahyötykriteerin edellytykset täyttyvät. Tähän liittyen tutkielmassa tarkastellaan, miten kuluttajahyötykriteerin arvioimiseen liittyvät tärkeät käsitteet kohtuullinen osuus ja kuluttajat on määritelty. Lisäksi työssä tarkastellaan kuluttajahyötykriteeriin liittyvän edun käsitettä. Tutkielmassa selvitetään kuluttajahyötykriteerin edellytysten täyttymistä tilanteissa, jotka kuuluvat SEUT 101 artiklan 1 kohdan piirin.

Kuluttajien hyvinvoinnin edistäminen on yksi Euroopan unionin kilpailupolitiikan tavoitteita ja sen on nähty toteutuvan edullisempien ja laadukkaampien hyödykkeiden muodossa. Kuluttajahyötykriteerin arvioimisen kannalta tämä on tarkoittanut lähinnä hintaan ja laatuun liittyvien etujen tarkastelua, koska nämä edut ovat mainittu komission tehokkuuspuolustussuuntaviivoissa. Oikeuskirjallisuudessa on kuitenkin viimeisen kymmenen vuoden aikana käyty keskustelua siitä, mitä kuluttajien saama etu voi pitää sisällään. Erityisesti ympäristönsuojeluun ja työllisyyden edistämiseen liittyvien seikkojen huomioon ottamista on pohdittu. Samaan aikaan oikeuskirjallisuudessa keskustelua on käyty kuluttajien käsitteen laajentamisesta kattamaan nykyisten kuluttajien lisäksi myös tulevat kuluttajat.

Tutkielmassa tuodaan esille, että kuluttajahyötykriteerin arviointiin liittyvät seikat eivät ole yksiselitteisiä. Ainoastaan kohtuullisen osuuden käsite on varsin selkeä ja yksiselitteinen. Edun ja kuluttajien käsitteiden laajentamiseen liittyvät ongelmat olisi hyvä ratkaista. Etenkin tulkintaongelma, miten laajasti edun käsitettä tulisi tulkita, on aiheuttanut jäsenvaltioiden kansallisten kilpailuviranomaisten ratkaisuissa eroja, tämä voi vaarantaa EU:n toimintaedellytysten yhdenmukaistamisen ja täydellisen markkinoiden yhdentymisen. Edun käsitteen laajentaminen saa tukea oikeuskäytännöstä ja oikeuskirjallisuudesta, mutta asiaan liittyy myös ongelmia.