Epätyypillisen vuokraustoiminnan sääntely, tilanne ja edellytykset erityisesti kaavoituksen näkökulmasta

Abstract

Pro Gradu -tutkielmassa perehdytään uuteen jakamistaloudelliseen ilmiöön, epätyypilliseen vuokraustoimintaan. Lyhytaikaisella epätyypillisellä vuokraustoiminnalla tarkoitetaan käyttöoikeuden luovutussopimusta, jossa asuinhuoneistoa tai kiinteistöllä sijaitsevaa rakennusta tai sen osaa vuokrataan lyhyiksi ajanjaksoiksi. Suomessa tunnetuin epätyypillisen vuokraustoiminnan muoto on Airbnb:n kautta tapahtuva asuinhuoneistojen vuokraaminen. Vertaismajoitukseksikin kutsuttu ilmiö on ollut viime aikoina paljon esillä, ja aiheen tutkiminen on tarpeellista – myös siihen liittyvien juridisten kysymysten määrän vuoksi. Tutkimusmetodina käytetään oikeusdogmatiikkaa eli lainoppia. Tutkielmassa tarkastellaan yleistasoisesti epätyypillistä vuokraustoiminnan juridista viitekehystä ja siihen liittyviä keskeisiä lain säännöksiä. Keskeisin tutkielman oikeuslähde on maankäyttö- ja rakennuslaki, ja aihetta käsitellään erityisesti kaavoituksen näkökulmasta. Tutkimuskysymyksenä on, salliiko kaavoitussääntely epätyypillisen vuokraustoiminnan ja millä edellytyksillä?

Tutkielmassa päädytään johtopäätöksiin, joiden mukaan satunnainen ja vähäinen sekä jatkuva ja laaja epätyypillinen vuokraustoiminta on syytä erottaa toisistaan. Satunnaisen ja laajan epätyypillisen vuokraustoiminnan vaikutukset ja ominaisuudet eroavat toisistaan, ja laajamuotoinen toiminta voi ylittää tiettyjä rajoja, jolloin se edellyttää mahdollista poikkeamislupaa. Kaikissa epätyypillisen vuokraustoiminnan tapauksissa rakennusviranomaisen on erityisen tärkeää varmistaa eri tahojen osallistumisoikeuksien, kuulemisoikeuksien ja muiden oikeuksien toteutuminen.