”Kyllä se niinku pittää tekemällä oppia” – Lapin yliopiston luokanopettajaopiskelijoiden valmiuksia kodin ja koulun väliseen yhteistyöhön kenttäharjoittelun jälkeen

Abstract

Yhteistyö kotien kanssa kuuluu opettajan työnkuvaan niin kuin opettaminenkin. Opettaja toimii myös kasvattajan roolissa, mutta huoltajilla on ensisijainen vastuu lapsen kasvattamisesta. Muuttuva ja kehittyvä yhteiskunta lisää muutospaineita, mikä näkyy myös koulumaailmassa. Kodin suunnasta tulevat odotukset voivat olla niin suuria, että opettajan on vaikea vastata niihin.

Pro gradu -tutkielmani käsittelee Lapin yliopiston luokanopettajaopiskelijoiden valmiuksia kohdata huoltajat työelämässä. Opiskelijat ovat suorittaneet kaikki viisi opetusharjoittelua, mitkä kuuluvat Lapin yliopiston luokanopettajakoulutuksen opintokokonaisuuteen. Tarkastelen aihettani erityisesti kenttäharjoittelun kautta. Olen selvittänyt, millaisia valmiuksia luokanopettajaopiskelijat ovat kokeneet saaneensa kenttäharjoittelusta ja minkälaisia käsityksiä heillä on yhteistyöstä huoltajien kanssa. Perusopetuslain mukaan kodin ja koulun tulee tehdä yhteistyötä keskenään. Sen tavoitteena on tukea oppilaan oppimista sekä kasvua. Opettaja kantaa vastuun yhteistyön järjestämisestä.

Tutkielmani on laadullinen ja se on toteutettu fenomenologis-hermeneuttisella lähestymistavalla. Keräsin tutkimusaineistoni kahden ryhmähaastattelun avulla, johon osallistui kahdeksan opiskelijaa. Aineiston analysoinnissa on käytetty teoriaohjaavaa sisällönanalyysia sekä teemoittelua.

Tulosten perusteella osa opiskelijoista oli saanut paremmat valmiudet tehdä kodin ja koulun välistä yhteistyötä kuin toiset. Ajatus toteuttaa yhteistyöstä huoltajien kanssa herätti jännitystä ja epävarmuuden tunteita. Mitä enemmän opiskelijoilla oli konkreettisia kokemuksia kodin ja koulun välisestä yhteistyötä sitä paremmat valmiudet he kokivat saaneensa.