Demokratian ja tiedonvälityksen turvana – lähdesuoja Suomen oikeusjärjestyksessä

Abstract

Lähdesuojalla tarkoitetaan toimittajan oikeutta olla paljastamatta lähteitään. Tämän taustalla on ajatus siitä, että lähteiden paljastaminen aiheuttaisi sen, etteivät esimerkiksi epäkohdista tietävät uskaltaisi paljastaa tietojaan toimittajille. Seurauksena tästä olisi julkisuudessa olevan tiedon ja sitä kautta julkisen keskustelun kaventuminen. Tutkielman tarkoituksena on tunnistaa lähdesuojan tarkoitus, lainsäädännölliset keinot, joilla tähän tarkoitukseen pyritään sekä oikeuskäytännöstä tulevat reunaehdot, jotka koskevat lähdesuojan käyttöä ja siihen puuttumista. Tutkielman tutkimuskysymyksiä ovat:

1. Mitä lähdesuojaksi kutsutulla oikeudella tavoitellaan? 2. Millainen lähdesuojan sisältö Suomen oikeusjärjestyksessä on laajasti ymmärrettynä? 3. Mitkä ovat reunaehdot lähdesuojan murtamiselle?

Lehdistön tehtävä on paitsi tiedon välittäminen, myös yhteiskunnassa vallitsevien epäkohtien julkituominen ja viranomaisten toiminnan valvominen. Lähdesuoja on lehdistön väline toteuttaa näitä tehtäviä. Lähdesuoja on oikeutena olennainen osa demokraattista yhteiskuntaa. Sen puuttuminen johtaisi julkisen keskustelun kaventumiseen ja sitä kautta vaikeuttaisi kansalaisten mahdollisuuksia arvioida viranomaisten toimintaa sekä demokratian toteutumista. Laajemmin ymmärrettynä lähdesuoja turvaa lehdistön toimintavapautta ja toiminnan jatkuvuutta. Se pitää sisällään myös lehdistön lähdesuojaan liittyviä toimintatapoja, kuten lähdesuojasta sopimista.

Lehdistö on luonut itse toimintatapojaan koskevan, sääntelyä tiukemman ammattieettisen koodiston, jota noudattamalla media toimii vastuullisesti ja valtiovallan puuttuminen sananvapauden käyttämiseen joukkoviestinnässä voidaan pitää mahdollisimman matalalla tasolla. Ammattieettinen koodisto ohjaa myös lähdesuojan käyttöä siten, että se perustuu lehdistön tehtävän toteuttamiseen.

Todistamiskieltona lähdesuoja suojaa tietolähteen henkilöllisyyttä toimittajan aktiivisesti kieltäytyessä vastaamasta kysymyksiin, mutta se ulottuu myös tilanteisiin, joissa esimerkiksi tallennettuun tietoon kohdistuu toimenpiteitä, jotka tosiasiallisesti voisivat sivuuttaa tämän kieltäytymisoikeuden.

Lähdesuojan murtamista koskevia keskeisimpiä periaatteita EIT:n ratkaisukäytännöstä tunnistettavissa olivat: 1) puuttumisen perustuminen lakiin 2) hyväksyttävät perusteet; sekä 3) välttämättömyys demokraattisessa yhteiskunnassa. KKO:n ratkaisukäytännöstä keskeisimpiä seikkoja olivat lähdesuojan piirin määritteleminen sekä oikeussuojakeinojen korostuminen.