Kohti posthumanistista ymmärrystä – Saamelaiskulttuurien opettaminen sosiomateriaalisena käytäntönä

Abstract

Alkuperäiskansamatkailulla viitataan matkailuaktiviteetteihin, joita alkuperäiskansat suoraan itse johtavat tai aktiiviteetteihin, joissa alkuperäiskansakulttuuria pidetään vetovoimatekijänä. Alkuperäiskansakulttuurien opettaminen voidaan nähdä keinona lisätä kulttuurisensitiivistä ymmärrystä matkailussa. Kulttuurien opettaminen voi parhaimmillaan lisätä vuorovaikutusta ja mahdollistaa kaikkien osapuolten oppimisen. Oikean tiedon välittäminen saamelaiskulttuureista matkailijoille on koettu tärkeäksi.

Alkuperäiskansakulttuurien opettamista on aiemmin tutkittu muun muassa tarinankerronnan avulla. Alkuperäiskansojen tietämystä on myös tutkittu perinnetiedon ja tieteellisen tiedon yhdistämisen sekä vuoropuhelun kautta. Vaikka alkuperäiskansakulttuurien opettamista pidetään yhä tärkeämpänä, ei sosiomateriaalisuutta eli materian ja ei-inhimillisen toimijuutta opettamisen käytännöissä ole juurikaan vielä tutkittu. Tutkimukseni yleisenä tavoitteena on lisätä ymmärrystä kulttuurisensitiivisistä kulttuurien opettamisen tavoista matkailussa.

Tutkimukseni teoreettinen viitekehys perustuu käytäntöteorioiden sosiomateriaalisen oppimisen keskusteluun. Tarkastelen oppimista posthumanistisen paradigman avulla, jonka tarkoituksena on purkaa ihmiskeskeistä tietokäsitystä. Sosiomateriaalinen ymmärrys perustuu siihen, että sosiaalinen ja materiaalinen ovat vuorovaikutuksessa ja toisistaan riippuvaisia. Sosiomateriaalinen oppiminen on yhteisöllistä, kehollista, paikkaan sidonnaista, ja materialla on siinä merkittävä rooli. Tutkimuskohde on saamelaiskulttuurien opettaminen sosiomateriaalisena käytäntönä matkailussa. Tutkimuskysymys on: Miten kulttuurien opettaminen ilmenee sosiomateriaalisena käytäntönä saamelaismatkailussa? Osakysymyksiä ovat: Millainen tarve on kulttuurien opettamiselle saamelaismatkailussa? Miten yhteisöllisyys ilmenee saamelaiskulttuurien opettamisen käytännöissä? Miten sosiaalisen ja materiaalisen suhteet ilmenevät saamelaiskulttuurien opettamisen käytännöissä? Miten paikan ja ajan suhteet ilmenevät saamelaiskulttuurien opettamisen käytännöissä?

Tutkimuksen aineisto koostui ARCTISEN-hankkeessa kerätyistä ja litteroiduista Lapin matkailualan toimijoiden haastatteluista (43 kpl) sekä yhdestä itse tekemästäni saamelaisyrittäjän teemahaastattelusta. Hanke on saanut rahoituksen Pohjoinen periferia ja Arktinen -ohjelmalta 2014–2020. Aineiston analyysi tapahtui teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä. Tutkimus toteutettiin laadullisesti. Tutkimustulokset osoittivat, että sosiaalinen ja materiaalinen sekä aika ja paikka ovat yhteen kietoutuneita saamelaiskulttuurien opettamisen käytännöissä. Kulttuurien opettamisen käytännöissä ilmeni yhteisön, kehollisuuden sekä ei-inhimillisen toimijuus. Kulttuurien opettamisen käytäntöjä olivat tekeminen, tarinankerronta ja arkielämän näyttäminen. Tutkimustuloksia voi hyödyntää kulttuurisensitiivisen matkailun kehittämisessä.