Pieni Suomi suuren Venäjän kainalossa. Eduskunnan keskusteluissa esiintyvät Venäjä-diskurssit Ukrainan konfliktin aikana.
Tiuraniemi, Ville (2020)
Tiuraniemi, Ville
Lapin yliopisto
2020
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020061142848
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020061142848
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tavoitteena on analysoida eduskunnan keskusteluissa esiintyviä Venäjä-diskursseja. Aineisto koostuu vuosina 2015 – 2017 käydyistä julkisista eduskunnan keskusteluista ja puheenvuoroista, joissa käsitellään Venäjää ja Suomen Venäjä-suhteita. Aineiston rajauksen perusteena on vuonna 2014 alkanut Ukrainan konflikti ja sen yhteydessä tapahtunut Ukrainalle kuuluneen Krimin niemimaan valtaus ja liittäminen osaksi Venäjää. Ukrainan tapahtumat ovat toimineet vedenjakajana suomalaiselle sekä eurooppalaiselle yhteisölle, ja on puhuttu voimapolitiikan ja kylmän sodan aikaisen idän ja lännen vastakkainasettelun paluusta Euroopan maaperälle. Tutkimuksen taustaoletuksena on, että Ukrainan tapahtumat ovat vaikuttaneet myös eduskunnassa käydyn Venäjä-keskustelun laatuun.
Tutkimuksen menetelmällisenä viitekehyksenä toimii kriittinen diskurssianalyysi, joka tutkii käytettyä kieltä sosiaalisena ilmiönä ja pyrkii paljastamaan valtasuhteita, joilla kieli rakentaa todellisuutta. Teoreettisena viitekehyksenä toimii pienvaltarealismi, joka määrittelee pienvaltojen (joksi myös Suomi luetaan) toimintatapoja kansainvälisessä systeemissä. Tämä realistisen teorian alalaji olettaa kansainvälisen systeemin anarkiseksi, jonka myötä pienvallat pyrkivät toimillaan turvaamaan oman tulevaisuutensa.
Venäjä-keskustelua hallitsevat diskurssit liittyvät Suomen ulkopoliittisten mahdollisuuksien rajoihin, joita Venäjän vaikutusvalta hallitsee. Suomen maantieteellinen asema ja Venäjän historiasta kumpuava suurvalta-aseman kaipuu ohjaavat maamme ulkopoliittisia päätöksiä. Suomi tuottaa Venäjästä uhkakuvia, jotka näyttäytyvät erityisesti sotilaallisen ja taloudellisien uhkien muodossa. Vastauksena näihin uhkiin tarjotaan konsensuspäätöksentekoa, jossa kaikki puolueet esiintyvät yhtenäisenä ja yksimielisenä. Tämän päätöksentekomuodon tärkeyttä korostetaan informaatiosodankäynnin aikakaudella, jolloin ulkoiset toimijat pyrkivät aiheuttamaan kahtiajakoa ja epävakautta suomalaisessa yhteiskunnassa.
Tutkimuksen menetelmällisenä viitekehyksenä toimii kriittinen diskurssianalyysi, joka tutkii käytettyä kieltä sosiaalisena ilmiönä ja pyrkii paljastamaan valtasuhteita, joilla kieli rakentaa todellisuutta. Teoreettisena viitekehyksenä toimii pienvaltarealismi, joka määrittelee pienvaltojen (joksi myös Suomi luetaan) toimintatapoja kansainvälisessä systeemissä. Tämä realistisen teorian alalaji olettaa kansainvälisen systeemin anarkiseksi, jonka myötä pienvallat pyrkivät toimillaan turvaamaan oman tulevaisuutensa.
Venäjä-keskustelua hallitsevat diskurssit liittyvät Suomen ulkopoliittisten mahdollisuuksien rajoihin, joita Venäjän vaikutusvalta hallitsee. Suomen maantieteellinen asema ja Venäjän historiasta kumpuava suurvalta-aseman kaipuu ohjaavat maamme ulkopoliittisia päätöksiä. Suomi tuottaa Venäjästä uhkakuvia, jotka näyttäytyvät erityisesti sotilaallisen ja taloudellisien uhkien muodossa. Vastauksena näihin uhkiin tarjotaan konsensuspäätöksentekoa, jossa kaikki puolueet esiintyvät yhtenäisenä ja yksimielisenä. Tämän päätöksentekomuodon tärkeyttä korostetaan informaatiosodankäynnin aikakaudella, jolloin ulkoiset toimijat pyrkivät aiheuttamaan kahtiajakoa ja epävakautta suomalaisessa yhteiskunnassa.
Kokoelmat
- Pro gradut [3936]