Mentorointi lastensuojelun sosiaalityöntekijän tukena
Tuomikoski, Marjo (2020)
Tuomikoski, Marjo
Lapin yliopisto
2020
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020061543156
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020061543156
Tiivistelmä
Tutkin Pro gradu -työssäni mentorointia aloittavan lastensuojelun sosiaalityöntekijän tukena. Työni keskeisiä käsitteitä ovat mentorointi, työhyvinvointi ja asiantuntijuudesta rakentuva työn laatu lastensuojelun sosiaalityön viitekehyksessä. Käsitteiden määrittelyn ja
merkitysten avaamisen lisäksi tutkin keräämäni aineiston avulla lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden näkemyksiä ja kokemuksia siitä tuesta, jota he aloittelevina sosiaalityöntekijöinä olisivat tarvinneet sekä näkemystä siitä, olisiko mentorointi voinut tarjota tätä tukea. Tavoitteena on selvittää, voidaanko mentoroinnilla tukea työuransa alussa olevaa sosiaalityöntekijää kohti laadukasta ja työhyvinvointia ylläpitävää työskentelyä.
Tutkimukseni on laadullinen ja paikantuu ihmistieteelliseen hermeneuttiseen tutkimusperinteeseen sosiaalityön tutkimuskentälle. Tutkimuksen aineisto on kerätty avoimia kysymyksiä sisältävän sähköisen kyselyn avulla erään suuren kaupungin lastensuojelun sosiaalityöntekijöiltä ja analysoitu teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä käyttäen. Mentoroinnin tutkiminen lastensuojelun sosiaalityöntekijän tukena on tärkeää, koska lastensuojelussa ongelmana on työntekijöiden uupuminen ja vaihtuvuus, minkä vuoksi alalle kaivattaisin työntekijöiden työhyvinvointia ja työpaikkaan sitoutumista lisääviä tuen muotoja. Mentorointi näyttäytyy teoreettisen tarkastelun perusteella toimintana, jossa lastensuojelun sosiaalityön kannalta tärkeät osa-alueet; työhyvinvointi, laadukas lastensuojelun työ, asiantuntijuuden
kehittyminen ja hiljaisen tiedon siirtyminen, mahdollistuvat keskenään vuorovaikutteisessa
suhteessa.
Lähtökohtana ja tarpeena mentoritoiminnalle lastensuojelussa on tutkimuksen mukaan
lastensuojelun sosiaalityöntekijän kokonaisvaltainen tuen tarve työuran alussa. Mentoroinnin avulla voidaan parantaa työn laatua ja lisätä työhyvinvointia sekä edistää työntekijöiden osaamista, asiantuntijuutta ja jaksamista vaativassa työssä. Työntekijä saa mentoroinnin avulla tarvitsevansa tuen työuran alussa ja ammattitaidon kannalta tärkeä hiljaisen tiedon näkyväksi tekeminen ja jakaminen voivat toteutua yhdessä työtä tehden. Mentoroinnin kehittämisen haasteena työntekijöiden ja kokonaisten työyhteisöjen tueksi voi kuitenkin olla resurssoinnin riittävyys sekä se, että kokeneet työntekijät eivät pysy kuntasektorin työssä. Mentoroinnin kehittäminen edelleen ja vakiinnuttaminen käytäntöön lastensuojelun organisaatioissa on työuraansa aloittavan sosiaalityöntekijän sekä asiakkaiden edun vuoksi tärkeää.
merkitysten avaamisen lisäksi tutkin keräämäni aineiston avulla lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden näkemyksiä ja kokemuksia siitä tuesta, jota he aloittelevina sosiaalityöntekijöinä olisivat tarvinneet sekä näkemystä siitä, olisiko mentorointi voinut tarjota tätä tukea. Tavoitteena on selvittää, voidaanko mentoroinnilla tukea työuransa alussa olevaa sosiaalityöntekijää kohti laadukasta ja työhyvinvointia ylläpitävää työskentelyä.
Tutkimukseni on laadullinen ja paikantuu ihmistieteelliseen hermeneuttiseen tutkimusperinteeseen sosiaalityön tutkimuskentälle. Tutkimuksen aineisto on kerätty avoimia kysymyksiä sisältävän sähköisen kyselyn avulla erään suuren kaupungin lastensuojelun sosiaalityöntekijöiltä ja analysoitu teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä käyttäen. Mentoroinnin tutkiminen lastensuojelun sosiaalityöntekijän tukena on tärkeää, koska lastensuojelussa ongelmana on työntekijöiden uupuminen ja vaihtuvuus, minkä vuoksi alalle kaivattaisin työntekijöiden työhyvinvointia ja työpaikkaan sitoutumista lisääviä tuen muotoja. Mentorointi näyttäytyy teoreettisen tarkastelun perusteella toimintana, jossa lastensuojelun sosiaalityön kannalta tärkeät osa-alueet; työhyvinvointi, laadukas lastensuojelun työ, asiantuntijuuden
kehittyminen ja hiljaisen tiedon siirtyminen, mahdollistuvat keskenään vuorovaikutteisessa
suhteessa.
Lähtökohtana ja tarpeena mentoritoiminnalle lastensuojelussa on tutkimuksen mukaan
lastensuojelun sosiaalityöntekijän kokonaisvaltainen tuen tarve työuran alussa. Mentoroinnin avulla voidaan parantaa työn laatua ja lisätä työhyvinvointia sekä edistää työntekijöiden osaamista, asiantuntijuutta ja jaksamista vaativassa työssä. Työntekijä saa mentoroinnin avulla tarvitsevansa tuen työuran alussa ja ammattitaidon kannalta tärkeä hiljaisen tiedon näkyväksi tekeminen ja jakaminen voivat toteutua yhdessä työtä tehden. Mentoroinnin kehittämisen haasteena työntekijöiden ja kokonaisten työyhteisöjen tueksi voi kuitenkin olla resurssoinnin riittävyys sekä se, että kokeneet työntekijät eivät pysy kuntasektorin työssä. Mentoroinnin kehittäminen edelleen ja vakiinnuttaminen käytäntöön lastensuojelun organisaatioissa on työuraansa aloittavan sosiaalityöntekijän sekä asiakkaiden edun vuoksi tärkeää.
Kokoelmat
- Pro gradut [3934]