"Saanko sanoa, että se oli väkivaltaa?" Tutkimus lapsuuden kuritusväkivallan kokemuksista ja vaikutuksista aikuisuuteen

Abstract

Tutkielman tavoitteena oli selvittää lapsuudessa tapahtuneen kuritusväkivallan kokemuksia ja vaikutuksia aikuisuuteen sekä kuritusväkivallalle annettuja määrittelyjä. Teoreettinen viitekehys käsitteli kuritusväkivaltaa ja kasvatusta. Kuritusväkivaltaa käsiteltiin historiallisesta ja lainsäädännöllisestä näkökulmasta sekä esitellen sitä kohtaan vallitsevia nykyisiä asenteita. Kasvatusosio keskittyi kasvatuksen tarkoituksiin ja tavoitteisiin, kasvatuskäytäntöihin sekä perheeseen ja elämänkulkuun.

Aineisto koostui kuudesta, aiheesta vapaamuotoisesti tuotetusta, kirjoitetusta tekstistä. Metodologiset sitoumukset olivat fenomenologisessa ja narratiivisessa tutkimuksessa. Aineiston analyysimenetelmänä käytin sisällönanalyysia.

Kuritusväkivallan kokemukset olivat muodoltaan ja vakavuudeltaan vaihtelevia. Kuritusväkivaltaa oli käytetty usein viimesijaisena kasvatuskeinona ja tilanteissa, joissa lapsi toimi vastoin vanhemman tahtoa. Kuritusväkivallan kokemuksiin liitettiin häpeän ja epäoikeudenmukaisuuden tunteita. Kokemuksiin vaikutti erityisesti lapsen ja kasvattajan välisen suhteen laatu. Kuritusväkivallalla oli seurauksia psyykkiseen hyvinvointiin, ihmissuhteisiin ja omien lasten kasvatukseen. Fyysisen rankaisemisen määrittelemiseen väkivallaksi suhtauduttiin varovaisesti ja sen käytön hyväksymisestä kasvatuskeinona esitettiin eriäviä mielipiteitä.