Coaching organisaation hyvinvointia ja työssä oppimista tukemassa: Tapaustutkimus Liikenne- ja viestintävirasto Traficomin coaching-kokeilusta
Kerkelä, Ida Erika (2020)
Lapin yliopisto
2020
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020061844925
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020061844925
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmani tavoitteena on kuvata Liikenne- ja viestintävirasto Traficomissa vuoden 2019 aikana toteutetun coaching-kokeilun merkitystä työhyvinvoinnin ja työssä oppimisen näkökulmista. Coaching-kokeilun tavoitteena oli kehittää organisaatiolle uusia toimintamalleja työhyvinvoinnin ja työssä oppimisen tueksi, joten kokeilun onnistumistaja siitä saatuja hyötyjä on tärkeää arvioida coachingin kehittämiseksi organisaatiossa.
Tutkielmassa käytetty aineisto on kerätty haastattelemalla yhteensä seitsemää coachingkokeiluuno sallistunutta asiantuntijaa ja esimiestä. Haastattelut suoritettiin puolistrukturoidusti tammi-helmikuun 2020 aikana. Tutkimusstrategiaksi valikoitui tapaustutkimus, sillä tutkielman kohteena on tietty organisaatio ja siellä tapahtunut kokeilu. Tavoitteena oli selvittää coaching-kokeiluun osallistuneiden käsityksiä ja kokemuksia, joten päädyin analysoimaan tutkielman aineiston fenomenografista analyysitapaa mukaillen.
Tutkielman keskeisin johtopäätös on, että coachingia voitaisiin hyödyntää paremmin organisaation kehittämisessä. Ne haastateltavat, joilla oli odotuksia coaching-kokeilulle, kokivat odotustensa täyttyneen. Keskeisimmät odotukset liittyivät vuorovaikutuksen parantamiseen ja vertaistuen saamiseen. Coaching-kokeilun toteutuksessa korostui keskustelemineneri aiheista, mutta myös erilaisten harjoitusten tekeminen. Jatkon osalta coaching-kokeilua tulisi kehittää niin, että sen toteutus on osallistujien näkökulmasta suunnitellumpaa ja tapaamisten tavoitteet ovat selkeämmin tiedossa.
Työhyvinvoinnin kannalta haastateltavat kokivat saaneensa coaching-kokeilusta työkaluja ja apua työn hallintaan. Ryhmämuotoinen toteutus oli mahdollistanut vertaistuen saamisen ja verkostoitumisen organisaation sisällä. Työssä oppimisen näkökulmasta coaching-kokeilu oli saanut aikaiseksi itsereflektiota, jonka seurauksena haastatellut olivat tehneet konkreettisia toimia itsensä ja oman osaamisensa kehittämiseksi.
Tutkielmassa käytetty aineisto on kerätty haastattelemalla yhteensä seitsemää coachingkokeiluuno sallistunutta asiantuntijaa ja esimiestä. Haastattelut suoritettiin puolistrukturoidusti tammi-helmikuun 2020 aikana. Tutkimusstrategiaksi valikoitui tapaustutkimus, sillä tutkielman kohteena on tietty organisaatio ja siellä tapahtunut kokeilu. Tavoitteena oli selvittää coaching-kokeiluun osallistuneiden käsityksiä ja kokemuksia, joten päädyin analysoimaan tutkielman aineiston fenomenografista analyysitapaa mukaillen.
Tutkielman keskeisin johtopäätös on, että coachingia voitaisiin hyödyntää paremmin organisaation kehittämisessä. Ne haastateltavat, joilla oli odotuksia coaching-kokeilulle, kokivat odotustensa täyttyneen. Keskeisimmät odotukset liittyivät vuorovaikutuksen parantamiseen ja vertaistuen saamiseen. Coaching-kokeilun toteutuksessa korostui keskustelemineneri aiheista, mutta myös erilaisten harjoitusten tekeminen. Jatkon osalta coaching-kokeilua tulisi kehittää niin, että sen toteutus on osallistujien näkökulmasta suunnitellumpaa ja tapaamisten tavoitteet ovat selkeämmin tiedossa.
Työhyvinvoinnin kannalta haastateltavat kokivat saaneensa coaching-kokeilusta työkaluja ja apua työn hallintaan. Ryhmämuotoinen toteutus oli mahdollistanut vertaistuen saamisen ja verkostoitumisen organisaation sisällä. Työssä oppimisen näkökulmasta coaching-kokeilu oli saanut aikaiseksi itsereflektiota, jonka seurauksena haastatellut olivat tehneet konkreettisia toimia itsensä ja oman osaamisensa kehittämiseksi.
Kokoelmat
- Pro gradu -tutkielmat [4416]