Perhepäivät- Vanhempien kokemuksia lastenpsykiatrisesta perhekuntoutuksesta ja sen merkityksestä vuorovaikutuksen vahvistamisessa

Abstract

Tutkielmassa tutkittiin vanhempien kokemuksia ja käsityksiä lastenpsykiatrisesta Perhepäivät perhekuntoutuksesta ja sen merkityksestä vuorovaikutuksen vahvistamisessa. Laadullisen tutkimuksen tutkimusotteena oli fenomenografia. Tutkimusaineisto koostui perhekuntoutukseen osallistuneiden vanhempien teemahaastatteluista ja kuntoutukseen osallistuneiden lasten potilastiedostodokumenteista. Tutkimuksen teoreettiset sidokset ovat perhekuntoutuksessa sekä lapsen ja vanhemman vuorovaikutuksen kehittymisessä varhaisen vuorovaikutuksen, kiintymyssuhteen ja mentalisaation kautta. Perhepäivät perhekuntoutusjakson tavoitteena ovat lapsen ja vanhemman välisen kiintymyssuhteen ja vuorovaikutuksen vahvistaminen sekä vanhemmuuden tukeminen ja koko perheen vuorovaikutuksen vahvistaminen. Tutkimuksessa haastateltiin viittä vanhempaa. Haastattelut analysoitiin fenomenografisella analyysillä. Kuntoutuksen tavoitteiksi vanhemmat määrittelivät lapsen auttamisen ja ymmärtämisen, ongelmien näkyväksi tulemisen, uusien keinojen ja tuen saamisen vanhemmuuteen sekä lapsen ja vanhemman vuorovaikutuksen tukemisen. Vanhemmat olivat tyytyväisiä perhekuntoutukseen, sen sisältöön ja työntekijöihin. Vanhemmat kokivat tulleensa kuulluiksi ja ymmärretyiksi. Vanhemmat kokivat lapsen haastaviin oireisiin kuntoutuksella olleen vaihtelevasti vaikutusta. Vanhemmat olivat saaneet uusien keinoja itselleen, mutta he toivoivat saavansa edelleen lisää keinoja ja neuvoja. Lisää tukea toivottiin myös sisarusten tukemiseen. Osalle vanhemmista kuntoutusjakson pituus oli sopiva, osa vanhemmista olisi toivonut perhekuntoutuksen jatkuvan pitempään. Vanhemmat kaipasivat verkoston tukea ja vertaistukea. Merkityksellisiksi asioiksi vanhemmat kokivat lasten ja vanhempien yhdessäolon ja toimimisen Perhepäivillä eri tilanteissa. Vanhemman ja lapsen suhde tuli näkyväksi ja ymmärretyksi. Toiseksi merkitykselliseksi asiaksi vanhemmat kokivat reflektoivat keskustelut työntekijöiden kanssa. Kolmanneksi vanhemmat kuvasivat suhtautumisensa lapsen haastavaa käyttäytymistä kohtaan muuttuneen sekä lapsen että oman käyttäytymisensä ymmärryksen kautta. Neljänneksi vanhemmat kokivat saaneensa itseluottamusta, varmuutta ja kannustusta toimintaansa. Vanhempien suhtautumistavan muuttuminen sekä vanhempien itsetunnon ja varmuuden vahvistuminen olivat tukeneet myönteisesti kotitilanteita sekä lapsen ja vanhemman välistä vuorovaikutusta.