"Ei oo mitään rajoja oikeesti" – Kiasman Yhteiseloa-näyttelyn diskursseja posthumanismin näkökulmista
Nuotio, Anni (2020)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020062345449
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020062345449
Tiivistelmä
Tutkielmani käsittelee posthumanistisia diskursseja Yhteiseloa-näyttelyssä, joka oli esillä nykytaiteen museo Kiasmassa 26.4.2019–1.3.2020. Tavoitteenani on tarkastella näyttelyn yhteiskunnallista merkitystä ja pohtia, millaisia mahdollisuuksia posthumanistiseen ajatteluun nojaavalla taiteella voi olla taidemaailmassa ja kuvataidekasvatuksessa. Posthumanistiset ajattelutavat ovat suomalaisessa taiteentutkimuksessa nousseet esiin enenevissä määrin viimeisen vuosikymmenen aikana, joten Yhteiseloa-näyttely osallistuu ajankohtaiseen keskusteluun. Näyttely tutkimuskohteena on siis myös ajankohtainen.
Teoreettiset lähtökohdat tutkielmalleni ovat ennen kaikkea posthumanismissa ja taiteen sosiologiassa. Näyttelyn toimijoiden välisiä suhteita tarkastelen toimijaverkostoteorian avulla.
Aineistoni muodostuu Yhteiseloa-näyttelyluettelon kuudesta tekstistä ja kolmesta itse toteuttamastani näyttelyn taiteilijan haastattelusta. Tutkielmani menetelmällisiä valintoja ohjasivat diskurssintutkimuksen periaatteet. Aineiston analyysin toteutin pääasiassa diskurssianalyysin keinoin keskittyen paikoin myös tekstin sisällöllisiin valintoihin.
Analysoin aineistostani sanavalintoja ja merkitysten rakentumista ja vuorovaikutusta kielenkäytössä. Muodostin havainnoistani neljä kategoriaa: 1) tieteellisyyden ja uskottavuuden diskurssit, 2) luontopuheen diskurssit, 3) syyllistämisen ja velvoittamisen diskurssit sekä 4) yhteistyön diskurssit.
Muodostamieni diskurssien perusteella Yhteiseloa-näyttelyn merkitys posthumanististen ajattelutapojen esiin tuojana ja keskustelun herättäjänä on tunnustettava riippumatta Kiasman intresseistä taidemaailman keskeisenä toimijana. Taiteen muutospotentiaali sinällään voidaan kyseenalaistaa, mutta kuvittelulla ja sitä seuraavilla uusilla näkökulmilla voi olla merkitystä toiseuttavien rakenteiden ja ajatustapojen muuttamisessa. Kuvittelua voi ylläpitää ja kehittää etenkin kuvataidekasvatuksessa.
Teoreettiset lähtökohdat tutkielmalleni ovat ennen kaikkea posthumanismissa ja taiteen sosiologiassa. Näyttelyn toimijoiden välisiä suhteita tarkastelen toimijaverkostoteorian avulla.
Aineistoni muodostuu Yhteiseloa-näyttelyluettelon kuudesta tekstistä ja kolmesta itse toteuttamastani näyttelyn taiteilijan haastattelusta. Tutkielmani menetelmällisiä valintoja ohjasivat diskurssintutkimuksen periaatteet. Aineiston analyysin toteutin pääasiassa diskurssianalyysin keinoin keskittyen paikoin myös tekstin sisällöllisiin valintoihin.
Analysoin aineistostani sanavalintoja ja merkitysten rakentumista ja vuorovaikutusta kielenkäytössä. Muodostin havainnoistani neljä kategoriaa: 1) tieteellisyyden ja uskottavuuden diskurssit, 2) luontopuheen diskurssit, 3) syyllistämisen ja velvoittamisen diskurssit sekä 4) yhteistyön diskurssit.
Muodostamieni diskurssien perusteella Yhteiseloa-näyttelyn merkitys posthumanististen ajattelutapojen esiin tuojana ja keskustelun herättäjänä on tunnustettava riippumatta Kiasman intresseistä taidemaailman keskeisenä toimijana. Taiteen muutospotentiaali sinällään voidaan kyseenalaistaa, mutta kuvittelulla ja sitä seuraavilla uusilla näkökulmilla voi olla merkitystä toiseuttavien rakenteiden ja ajatustapojen muuttamisessa. Kuvittelua voi ylläpitää ja kehittää etenkin kuvataidekasvatuksessa.
Kokoelmat
- Pro gradu -tutkielmat [4596]