Sisäilmaongelmat uuden asunnon laatuvirheenä ja vahingonkorvaus terveyshaitoista

Abstract

Asuntojen sisäilmaongelmat ovat merkittävä ympäristöterveysongelma, joka koskee niin vanhoja rakennuksia kuin uudisrakentamiskohteita. Ne ovat usein myös asunto- ja kiinteistökauppariitojen kohteena. Sisäilmaongelmien selvittäminen on yleensä hankalaa sisäilman monien fysikaalisten, kemiallisten ja biologisten tekijöiden vuoksi. Niihin liittyy myös laajaa monitieteellistä arviointia syy-yhteyksien selvittämiseksi.

Tutkielman tavoitteena on selvittää asuntokauppalain 4 luvun uuden asunnon kaupan laatuvirhesäännösten soveltuvuutta asuntojen sisäilmaongelmiin ja vahingonkorvaussäännöksen soveltuvuutta sisäilmaongelmista aiheutuneiden terveyshaittojen korvaamiseen. Tutkielmassa selvitetään terveyshaitan osoittamiseen liittyvää riittävää näyttöä ja haittojen korvattavuutta henkilövahinkona. Tutkielmassa myös verrataan erityisesti vahingonkorvausvastuun syntymisen edellytyksiä asuntokauppalain 6 luvun käytettyihin asuntoihin ja maakaaren 2 luvun asuinkiinteistöihin.

Asuntokauppalain 4 luvun säännökset suojaavat heikompaa osapuolta eli kuluttajan asemassa olevaa ostajaa. Virhesäännöksistä erityisesti terveyshaittaa koskeva säännös soveltuu sisäilmaongelmiin hyvin silloin, kun haittaa voidaan arvioida objektiivisesti eli siitä voidaan arvioida aiheutuvan haittaa yleensä. Uuden asunnon vahingonkorvaussäännös soveltuu sisäilmaongelmista aiheutuneiden vahinkojen korvaamiseen paremmin kuin käytettyjä asuntoja ja asuinkiinteistöjä koskevat säännökset myös henkilövahinkojen osalta.

Terveyshaitan arvioiminen henkilövahinkona on kuitenkin ongelmallista. Terveydensuojelulainsäädännön mukaista terveyshaittaa voidaan pitää asuntokauppalain 4 luvun laatuvirheenä, mutta käsite on laajempi kuin henkilövahinko. Sisäilmaongelmien korvattavuuteen liittyvä syy-yhteysarviointi on myös ongelmallinen. Terveyshaitat ovat kuitenkin korvattavissa myös henkilövahinkoina yksittäistapauksissa näyttöön ja todisteluun liittyvän kokonaisarvion perusteella.