Valtion virantäyttö ja nimityspäätösten valituskiellon kumoamisen vaikutus viranhakijan oikeusturvaan

Abstract

Tässä hallinto-oikeudellisessa pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan valtion virantäyttöä erityisesti viranhakijan oikeusturvan näkökulmasta. Työ on tutkimusmenetelmältään lainopillinen eli siinä tulkitaan, punnitaan ja systematisoidaan voimassa olevaa kansallista oikeutta.

Vuoden 2019 alussa tuli voimaan valtion virkamieslain uudistus, jolla kumottiin valtion nimityspäätöksiä koskeva valituskielto. Viranhakijan valitusoikeudesta virkanimityspäätökseen tuli uudistuksen myötä uusi pääsääntö. Valituskiellon kumoamisen myötä virkaan nimittämistä koskevaan päätökseen pystyy hakea muutosta valittamalla hallintotuomioistuimeen. Valitusoikeuteen jäi kuitenkin yhä merkittäviä poikkeuksia, joita tutkielmassa tarkastellaan. Viranhakijoiden oikeusturvan voidaan todeta parantuneen toteutetun uudistuksen myötä ja valitusoikeuden avautuminen laajensi virkaa hakeneen käytössä olevien oikeussuojakeinojen valikoimaa. Oikeussuojakeinot, joita viranhakijalla on käytettävissään, perustuvat kuitenkin useisiin eri lakeihin. Lainvalmisteluaineiston mukaan uudistuksen tarkoituksena on muun muassa lisätä nimityspäätösten avoimuutta, luottamusta ja viranhakijoiden oikeusturvaa. Muutos saattaa aiheuttaa epävarmuutta ja toiminnallisia viiveitä nimittävässä viranomaisessa, vaikka viranomaisten velvollisuudet uudistuksessa eivät muuttuneetkaan.

Työssä käydään läpi kansallisen ja kansainvälisen sääntelyn sisältöä erityisesti perusoikeuksien osalta. Tutkielman aineisto muodostuu ylimpien laillisuusvalvojien eli eduskunnan oikeusasiamiehen ja valtioneuvoston oikeuskanslerin virantäyttöä koskevista kanteluratkaisuista. Ylimpien laillisuusvalvojien kannanotot ovat tärkeä argumenttilähde, koska kantelu on voinut jäädä viranhakijan ainoaksi oikeussuojakeinoksi nimityspäätösten aiemman valituskiellon vuoksi. Tutkielman apuna käytetään lisäksi laajasti lainvalmisteluaineistoa ja oikeuskäytäntöä. Nimityspäätöksiä koskevien valitusten määrä on pysynyt toistaiseksi maltillisena eikä oikeuskäytäntöä ole ehtinyt muodostua yksittäisiä hallinto-oikeuksien päätöksiä lukuun ottamatta. Viranhakijan oikeutta valittaa virkanimityspäätöksestä ei voitu johtaa tässä tutkielmassa kuvatuilla tavoilla suoraan perustuslain 21 §:n oikeusturvan määritelmästä eikä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklasta. Vaikka ehdotonta vaatimusta saattaa nimityspäätökset valitusoikeuden piiriin ei voitukaan johtaa kyseisistä säännöksistä, voitiin sitä perustella kuitenkin muun muassa niiden tausta-arvojen optimoinnilla.