Refleksiivisyyttä ja hiljaista tietoa. Sosiaalityöntekijöiden kokemuksia perheneuvolatyön ja äitiyden välisestä suhteesta
Lähdemäki, Maria (2020)
Lähdemäki, Maria
Lapin yliopisto
2020
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020110789636
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020110789636
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkitaan perheneuvolassa työskentelevien sosiaalityöntekijöiden omia kokemuksia äitiydestä sekä äitiyden ja perheneuvolatyön välisestä suhteesta. Tutkielma on laadullinen fenomenologinen tutkimus, jonka teoreettisen viitekehyksen rakentavat määrittelyt perheneuvolasta, vanhemmuudesta ja äitiydestä sekä refleksiivisyydestä ja hiljaisesta tiedosta. Tutkielman aineisto kerättiin kahden Pohjois-Suomessa sijaitsevan kaupungin perheneuvoloista. Aineistonkeruumenetelmänä toimi puolistrukturoitu yksilöteemahaastattelu ja haastatteluihin osallistui yhteensä kuusi sosiaalityöntekijää, jotka kaikki ovat äitejä. Aineiston analysoinnissa hyödynnettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysia.
Tutkielman aineiston perusteella perheneuvolan sosiaalityöntekijöiden äitiyden ilot liittyvät lapsen kasvun ja kehityksen seuraamiseen, vuorovaikutukseen lapsen kanssa, tunteiden näyttämiseen ja äidin rooliin. Puolestaan äitiyden huolet nousevat lapsen terveydestä, lapsen sosiaalisista suhteista, lapsen tulevaisuudesta ja äitiyden herättämistä negatiivisista tunteista. Äitiys näyttäytyi tasapainoiluna ambivalenttien tunteiden välillä.
Sosiaalityöntekijöiden äitiyden ja perheneuvolatyön välistä suhdetta tarkasteltiin voimavarojen ja kuormitustekijöiden näkökulmista. Äitiys toimi voimavarana perheneuvolatyölle kokemuksellisen tiedon, ajattelun monipuolistumisen, empatian, resilienssin ja vertaistuellisuuden kautta. Äitiys toi perheneuvolatyöhön kuormittavuutta yleisenä perhearjen kuormittavuutena, äitiyden kokemusten ja tunteiden aktivoitumisena sekä äitiyden kokemusten hallitsevuutena asiakastyössä. Puolestaan perheneuvolatyö toimi voimavarana sosiaalityöntekijöiden äitiydelle teoreettisen tiedon, refleksiivisyyden ja vertaistuellisuuden kautta. Vastavuoroisesti perheneuvolatyö kuormitti sosiaalityöntekijöiden äitiyttä työn paljoudella ja kiireellä, teoreettisella tiedolla ja myötätuntouupumuksella. Tutkielman perusteella voidaan todeta, että sosiaalityöntekijöiden äitiyden ja perheneuvolatyön välinen suhde on läheinen, jossa refleksiivisyydellä ja hiljaisella tiedolla on merkittävä rooli.
Tutkielman aineiston perusteella perheneuvolan sosiaalityöntekijöiden äitiyden ilot liittyvät lapsen kasvun ja kehityksen seuraamiseen, vuorovaikutukseen lapsen kanssa, tunteiden näyttämiseen ja äidin rooliin. Puolestaan äitiyden huolet nousevat lapsen terveydestä, lapsen sosiaalisista suhteista, lapsen tulevaisuudesta ja äitiyden herättämistä negatiivisista tunteista. Äitiys näyttäytyi tasapainoiluna ambivalenttien tunteiden välillä.
Sosiaalityöntekijöiden äitiyden ja perheneuvolatyön välistä suhdetta tarkasteltiin voimavarojen ja kuormitustekijöiden näkökulmista. Äitiys toimi voimavarana perheneuvolatyölle kokemuksellisen tiedon, ajattelun monipuolistumisen, empatian, resilienssin ja vertaistuellisuuden kautta. Äitiys toi perheneuvolatyöhön kuormittavuutta yleisenä perhearjen kuormittavuutena, äitiyden kokemusten ja tunteiden aktivoitumisena sekä äitiyden kokemusten hallitsevuutena asiakastyössä. Puolestaan perheneuvolatyö toimi voimavarana sosiaalityöntekijöiden äitiydelle teoreettisen tiedon, refleksiivisyyden ja vertaistuellisuuden kautta. Vastavuoroisesti perheneuvolatyö kuormitti sosiaalityöntekijöiden äitiyttä työn paljoudella ja kiireellä, teoreettisella tiedolla ja myötätuntouupumuksella. Tutkielman perusteella voidaan todeta, että sosiaalityöntekijöiden äitiyden ja perheneuvolatyön välinen suhde on läheinen, jossa refleksiivisyydellä ja hiljaisella tiedolla on merkittävä rooli.
Kokoelmat
- Pro gradut [4084]