Älykkään erikoistumisen strategioiden alueellinen hallinta
Ikäläinen, Marika (2020)
Ikäläinen, Marika
2020
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020111890955
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020111890955
Tiivistelmä
Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millä tavoin älykkään erikoistumisen strategioiden toimeenpanoa koordinoidaan ja millainen rooli resursseilla on niiden toimeenpanossa. Tutkimus on toteutettu laadullisella tutkimusotteella teemahaastatteluin maakuntien liittojen ja työ- ja elinkeinoministeriön virkamiehille. Aineiston analyysissa on käytetty teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Strategioiden koordinointia ja resurssointia tarkastellaan sekä vertikaalisella että horisontaalisella tasolla. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii alueellisen hallinnan käsite ja sen ulottuvuudet. Viitekehys muodostuu tutkimuksen kontekstiin mukailluista alueellisen hallinnan ulottuvuuksista, joita ovat sidosryhmien osallistuminen ja sitoutuminen, resurssit, formaaliuden aste ja valtasuhteet.
Älykkään erikoistumisen strategiat ovat vahvistaneet yhteistyötä alueen tki-toimijoiden, julkishallinnon ja eri toimialojen välillä. Strategioiden myötä kehittämistyö on muodostunut aiempaa yhteisemmäksi, jossa verkostojen ja klustereiden rooli on merkittävä. Osa maakunnista on uudistanut merkittävällä tavalla sidosryhmäyhteistyötään ja hallinnan prosessejaan. Strategiat ovat lisänneet ylimaakunnallista yhteistyötä ja verkostoitumista Euroopan unionin alueiden kanssa. Yhtäältä älykkään erikoistumisen toimintamalli nähdään aiemman kehittämistoiminnan jatkumona. Paikkaperustaisella alueiden vahvuuksiin perustuvalla kehittämisellä on pitkät perinteet. Strategioiden toimeenpanon koordinointi kytkeytyy eri aluekehittämisen prosesseihin ja sisältöihin luontevalla tavalla.
Kansallisen tason rooli älykkään erikoistumisen strategioiden koordinaatiossa on jäsentymätön. Alueellisen ja kansallisen innovaatiotoiminnan välille ei ole muodostunut säännöllistä vuoropuhelua ja yhteistyötä. Tämä korostaa älykkään erikoistumisen roolia alue- ja rakennepolitiikan välineenä, jolla on puutteelliset yhteydet kansalliseen innovaatiopolitiikan ja rahoitusohjelmien suunnitteluun. Tulevaisuudessa entistä tärkeämpää on kiinnittää huomio eri tasoilla toteuttavien innovaatiopolitiikkojen koordinaatioon ja yhteensovittamiseen. Älykkään erikoistumisen strategiat voivat parhaimmillaan muodostua yhdeksi innovaatiopolitiikan välineeksi, jolloin niiden tulokset ja onnistumiset voidaan hyödyntää myös kansallisesti.
Älykkään erikoistumisen strategiat ovat vahvistaneet yhteistyötä alueen tki-toimijoiden, julkishallinnon ja eri toimialojen välillä. Strategioiden myötä kehittämistyö on muodostunut aiempaa yhteisemmäksi, jossa verkostojen ja klustereiden rooli on merkittävä. Osa maakunnista on uudistanut merkittävällä tavalla sidosryhmäyhteistyötään ja hallinnan prosessejaan. Strategiat ovat lisänneet ylimaakunnallista yhteistyötä ja verkostoitumista Euroopan unionin alueiden kanssa. Yhtäältä älykkään erikoistumisen toimintamalli nähdään aiemman kehittämistoiminnan jatkumona. Paikkaperustaisella alueiden vahvuuksiin perustuvalla kehittämisellä on pitkät perinteet. Strategioiden toimeenpanon koordinointi kytkeytyy eri aluekehittämisen prosesseihin ja sisältöihin luontevalla tavalla.
Kansallisen tason rooli älykkään erikoistumisen strategioiden koordinaatiossa on jäsentymätön. Alueellisen ja kansallisen innovaatiotoiminnan välille ei ole muodostunut säännöllistä vuoropuhelua ja yhteistyötä. Tämä korostaa älykkään erikoistumisen roolia alue- ja rakennepolitiikan välineenä, jolla on puutteelliset yhteydet kansalliseen innovaatiopolitiikan ja rahoitusohjelmien suunnitteluun. Tulevaisuudessa entistä tärkeämpää on kiinnittää huomio eri tasoilla toteuttavien innovaatiopolitiikkojen koordinaatioon ja yhteensovittamiseen. Älykkään erikoistumisen strategiat voivat parhaimmillaan muodostua yhdeksi innovaatiopolitiikan välineeksi, jolloin niiden tulokset ja onnistumiset voidaan hyödyntää myös kansallisesti.
Kokoelmat
- Pro gradu -tutkielmat [4515]