Säröjä ja kiiltokuvia - tutkielma aitouden merkityksistä suomalaisissa blogeissa
Tuovinen, Antti (2020)
Tuovinen, Antti
2020
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020113098812
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020113098812
Tiivistelmä
Tutkielman tavoitteena oli tarkastella, miten aitous merkityksellistyy suomalaisissa blogeissa.
Tarkoituksena oli selvittää, miten aitous tuotetaan blogin kirjoittajien toimesta ja minkälaiset
asiat blogin kirjoittajien mielestä tekevät kirjoituksista ja henkilöistä niiden takana aitoja.
Teoriataustana tutkielmassa käytettiin dramaturgisen sosiologian lähestymistapaa, jossa
sosiaalista vuorovaikutusta tutkitaan erityisesti vaikutelmien hallintatapojen kautta. Teoria
edustaa mikrososiologista näkökulmaa, jossa suurempien rakenteiden sijaan ollaan
kiinnostuneita tarkastelemaan yksilöiden välitöntä vuorovaikutusta. Teoria on yhdistettävissä
internetin ja sosiaalisen median tutkimukseen ja teoreettinen viitekehykseni antaa vastauksia
siihen, miten internetin blogikirjoituksissa kirjoittajat valitsevat tietyn roolin esittää itseään.
Blogit ja sosiaalisen median palvelut ovat ymmärrettävissä näyttämöiksi, joissa pyrimme
aktiivisesti vaikuttamaan siihen, millaisena tekstien lukijat meidät näkevät ja kokevat.
Menetelmällisesti tutkielma toteutettiin lähiluennan avuin tarkastelemalla 13:a blogikirjoitusta
ja muodostamalla teemat analyysin päätteeksi. Teemoiksi aineistosta nousi kolme: 1.
paljastaminen ja säröt, 2. luonnollisuus ja suodattamaton minä sekä 3. hyvänmielenpaikka –
kaunis lavastus. Kirjoittajien näkemykset aitoudesta vaihtelivat teemoittain: Ensimmäisen
teeman mukaan aito ja uskottava blogin kirjoittaja raottaa sosiaalisen median ulkopuolista
arkea ja paljastaa jotain henkilökohtaista ja mahdollisesti arkaluontoista. Luonnollisuutta
korostavat kirjoittajat pitävät aitoutta muista teemoista poiketen synnynnäisenä ominaisuutena,
jota ei voi harjoitella. Näin ollen kirjoittajat kokevat aitouden todenmukaisuuteen
pohjautuvaksi, eivätkä he mieti millaisen vaikutelman heidän kirjoituksensa luovat.
Kolmannen teeman kirjoittajat harjoittelevat myös ensimmäisen teeman tavoin hyvää
tasapainoa olla aito, mutta näkökulmana heillä on positiivisten asioiden korostaminen. Aitous
on ensimmäisen ja kolmannen teeman kirjoittajien mukaan harjoiteltu taito, jota pitää
aktiivisesti työstää saavuttaakseen aidon vaikutelman.
Aitoudesta ja sen tavoittelemisesta on muodostunut sosiaalisen median alustoilla monelle
taakka ja painolasti. Blogikirjoitukset ja niihin olennaisesti mukaan kuuluvat kuvat ovat
jalostuneet todellisuudesta irronneiksi näyteikkunoiksi johonkin parempaan elämään, joihin
blogeja seuraavat lukijat haluavat samaistua. Sosiaalisen median ulottuminen internetin
ulkopuoliseen maailmaan on tuonut ilmiönä myös uuden tavan kokea paineita siitä, kokeeko
yksilö riittävänsä ja kuuluvansa joukkoon.
Tarkoituksena oli selvittää, miten aitous tuotetaan blogin kirjoittajien toimesta ja minkälaiset
asiat blogin kirjoittajien mielestä tekevät kirjoituksista ja henkilöistä niiden takana aitoja.
Teoriataustana tutkielmassa käytettiin dramaturgisen sosiologian lähestymistapaa, jossa
sosiaalista vuorovaikutusta tutkitaan erityisesti vaikutelmien hallintatapojen kautta. Teoria
edustaa mikrososiologista näkökulmaa, jossa suurempien rakenteiden sijaan ollaan
kiinnostuneita tarkastelemaan yksilöiden välitöntä vuorovaikutusta. Teoria on yhdistettävissä
internetin ja sosiaalisen median tutkimukseen ja teoreettinen viitekehykseni antaa vastauksia
siihen, miten internetin blogikirjoituksissa kirjoittajat valitsevat tietyn roolin esittää itseään.
Blogit ja sosiaalisen median palvelut ovat ymmärrettävissä näyttämöiksi, joissa pyrimme
aktiivisesti vaikuttamaan siihen, millaisena tekstien lukijat meidät näkevät ja kokevat.
Menetelmällisesti tutkielma toteutettiin lähiluennan avuin tarkastelemalla 13:a blogikirjoitusta
ja muodostamalla teemat analyysin päätteeksi. Teemoiksi aineistosta nousi kolme: 1.
paljastaminen ja säröt, 2. luonnollisuus ja suodattamaton minä sekä 3. hyvänmielenpaikka –
kaunis lavastus. Kirjoittajien näkemykset aitoudesta vaihtelivat teemoittain: Ensimmäisen
teeman mukaan aito ja uskottava blogin kirjoittaja raottaa sosiaalisen median ulkopuolista
arkea ja paljastaa jotain henkilökohtaista ja mahdollisesti arkaluontoista. Luonnollisuutta
korostavat kirjoittajat pitävät aitoutta muista teemoista poiketen synnynnäisenä ominaisuutena,
jota ei voi harjoitella. Näin ollen kirjoittajat kokevat aitouden todenmukaisuuteen
pohjautuvaksi, eivätkä he mieti millaisen vaikutelman heidän kirjoituksensa luovat.
Kolmannen teeman kirjoittajat harjoittelevat myös ensimmäisen teeman tavoin hyvää
tasapainoa olla aito, mutta näkökulmana heillä on positiivisten asioiden korostaminen. Aitous
on ensimmäisen ja kolmannen teeman kirjoittajien mukaan harjoiteltu taito, jota pitää
aktiivisesti työstää saavuttaakseen aidon vaikutelman.
Aitoudesta ja sen tavoittelemisesta on muodostunut sosiaalisen median alustoilla monelle
taakka ja painolasti. Blogikirjoitukset ja niihin olennaisesti mukaan kuuluvat kuvat ovat
jalostuneet todellisuudesta irronneiksi näyteikkunoiksi johonkin parempaan elämään, joihin
blogeja seuraavat lukijat haluavat samaistua. Sosiaalisen median ulottuminen internetin
ulkopuoliseen maailmaan on tuonut ilmiönä myös uuden tavan kokea paineita siitä, kokeeko
yksilö riittävänsä ja kuuluvansa joukkoon.
Kokoelmat
- Pro gradu -tutkielmat [4472]