Huostaanotettujen lasten vanhempien saama tuki asiakirjojen kuvaamana

Abstract

Tämän pro gradu -tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää vanhempien tuentarpeita ja heille tarjottuja palveluja lapsen huostaanoton alkuvaiheessa. Huostaanoton alkuvaihetta on tutkittu aiemmin varsin vähän. Tällä työllä vastataan aiemmissa, huostaanotet-tujen lasten vanhempiin liittyvissä, tutkimuksissa todettuun tarpeeseen kehittää vanhempien tukemiseen liittyvää ammatillista toimintaa. Teoreettisena viitekehyksenä ovat huostaanoton ja vanhemmuuden käsitteet. Huostaanotto on viimesijainen lapsen etua turvaava toimenpide sekä lapsen itsemääräämisoikeuteen ja perhe- ja vanhemmuussuhteisiin puuttuva sosiaalioikeudellinen ja psykososiaalinen interventio. Huostaanotto edellyttää vanhemmuuden uudelleenmuotoutumista, sillä huostaanoton myötä monet vanhemman oikeudet ja velvollisuudet siirtyvät lastensuojelun sosiaalityöntekijän ja sijaishuoltopaikan vastuulle. Pro graduni on laadullinen, ja sen aineisto muodostui huostaanotettujen lasten vanhempien tapaamisia kuvaavista lastensuojelun asiakirjoista suuressa eteläsuomalaisessa kaupungissa 2010-luvun loppupuolella. Analyysi tehtiin sisällönanalyysinä, joka toteutettiin kahdella tavalla: aineisto- ja teorialähtöisesti. Analyysin perusteella voidaan todeta, että lapsen huostaanoton alkuvaiheessa vanhempien tuen tarpeet liittyivät emotionaaliseen tukeen sekä vanhemmuuden ja yhteistyön tukemisen tarpeisiin. On tärkeää tarjota vanhemmille tukea oikea-aikaisesti, jotta palvelulla voidaan tukea vanhempia käsittelemään huostaanoton aiheuttamaan kriisitilannetta ja omaksumaan huostaanoton muuttamaa vanhemmuutta. Vanhemmuuden sekä sijaishuoltopaikan ja sosiaalityöntekijän kanssa tehtävässä yhteistyössä korostuu vanhempien tarve saada tietoa keinoistaan osallistua lapsen elämään lapsen asuessa sijaishuoltopaikassa. Tutkimus antaa viitteitä siitä, että lastensuojelun juridisoituminen eli oikeudellistuminen näkyy myös huostaanotettujen lasten vanhempien vanhemmuudessa, jota leimaa halu tietää oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan sekä pitää niistä kiinni. Sijaishuollon aikana tämä näkyy lapsen sijoitukseen osallistuvana vanhemmuutena. Lapsen sijoituksen onnistuminen hoidollisena, kasvatuksellisena ja kuntoutuksellisena interventiona edellyttää sitä, että sosiaalityöntekijä toimii biologisten vanhempien ja sijaishuoltopaikan toimijoiden välisen yhteistyön johtajana.