Ilmatilan hallinta - EU:n suunnittelutoiminto vai suvereenin valtion keino turvallisuuden takaamiseksi?
Korpela, Ville-Valtteri (2020)
Lapin yliopisto
2020
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20201210100210
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20201210100210
Tiivistelmä
Tutkielman päätarkoituksena on selvittää ilmatilan hallinnan taustalla olevaa kansallista ja kansainvälistä lainsäädäntöä. Englannin kielessä sanat possession, control ja management voidaan kaikki kääntää suomeksi sanalla hallinta. Mitä siis tarkoittaa ilmatilan hallinta?
Kansainvälisesti ilmailusta on säädetty lähinnä siviili-ilmailun alalla. Suomessa ilmatilan hallinta -termi on sidottu EU:n Single European Sky -asetuskokonaisuuteen, jonka tarkoituksena on kasvattaa siviili-ilmailun kapasiteettia. Kansallisella tasolla siviili-ilmailun lisäksi tulee ottaa huomioon valtion ilmailu, jonka ilmatilatarpeet ovat kansalliseen turvallisuuteen perustuvia. Tutkielmassa katsotaan, että on olemassa kaksi ilmatilan hallintaan vaikuttavaa etunäkökulmaa, joita ovat lentoliikenteen kapasiteetin maksimoiminen ja kansallisen turvallisuuden edellytysten turvaaminen sotilasilmailun muodossa.
EU ei voi perussopimuksiensa puitteissa säädellä kansallisen turvallisuuden piiriin kuuluvista asioista, mutta se on siitä huolimatta uudistanut eurooppalaista ilmatilaa perustavanlaatuisesti Single European Sky -asetuskokonaisuudellaan. Näillä uudistuksilla on merkittävä vaikutus myös sotilasilmailuun. Tutkielmassa selvitetään, miten EU on ratkaissut tämän toimivaltahaasteen, ja miten Suomi EU:n jäsenvaltiona on suhtautunut EU:n asetuksiin. Tutkielmassa tarkastellaan myös, kuinka suuri vaikutus EU:n asetuksilla on ollut kansalliseen ilmatilan hallintaan ja miten sotilasilmailun etunäkökulma on otettu huomioon kansallisessa toiminnassa.
Tutkielman johtopäätöksenä on, että EU haluaisi säädellä ilmailusta tehokkaammin korostaen siviili-ilmailun näkökulmaa, mutta jäsenvaltiot eivät ole halunneet luopua suvereniteetistaan, vaan ovat käyttäneet EU:n asetuksiinsa luomia suojalausekkeita turvatakseen sotilasilmailun tarpeet. Käytännössä ainoastaan valtiolla on suvereenina toimijana edellytykset ratkaista ilmatilan etunäkökulmien tasapainottamista koskevat haasteet.
Kansainvälisesti ilmailusta on säädetty lähinnä siviili-ilmailun alalla. Suomessa ilmatilan hallinta -termi on sidottu EU:n Single European Sky -asetuskokonaisuuteen, jonka tarkoituksena on kasvattaa siviili-ilmailun kapasiteettia. Kansallisella tasolla siviili-ilmailun lisäksi tulee ottaa huomioon valtion ilmailu, jonka ilmatilatarpeet ovat kansalliseen turvallisuuteen perustuvia. Tutkielmassa katsotaan, että on olemassa kaksi ilmatilan hallintaan vaikuttavaa etunäkökulmaa, joita ovat lentoliikenteen kapasiteetin maksimoiminen ja kansallisen turvallisuuden edellytysten turvaaminen sotilasilmailun muodossa.
EU ei voi perussopimuksiensa puitteissa säädellä kansallisen turvallisuuden piiriin kuuluvista asioista, mutta se on siitä huolimatta uudistanut eurooppalaista ilmatilaa perustavanlaatuisesti Single European Sky -asetuskokonaisuudellaan. Näillä uudistuksilla on merkittävä vaikutus myös sotilasilmailuun. Tutkielmassa selvitetään, miten EU on ratkaissut tämän toimivaltahaasteen, ja miten Suomi EU:n jäsenvaltiona on suhtautunut EU:n asetuksiin. Tutkielmassa tarkastellaan myös, kuinka suuri vaikutus EU:n asetuksilla on ollut kansalliseen ilmatilan hallintaan ja miten sotilasilmailun etunäkökulma on otettu huomioon kansallisessa toiminnassa.
Tutkielman johtopäätöksenä on, että EU haluaisi säädellä ilmailusta tehokkaammin korostaen siviili-ilmailun näkökulmaa, mutta jäsenvaltiot eivät ole halunneet luopua suvereniteetistaan, vaan ovat käyttäneet EU:n asetuksiinsa luomia suojalausekkeita turvatakseen sotilasilmailun tarpeet. Käytännössä ainoastaan valtiolla on suvereenina toimijana edellytykset ratkaista ilmatilan etunäkökulmien tasapainottamista koskevat haasteet.
Kokoelmat
- Pro gradut [3934]